Markku Ropponen: Kuhala ja salaiset seuralaiset. 366 sivua, Tammi.
Kyllä myöhäiskeski-ikäinenkin mies lukee fantasiakirjallisuutta. Näissä ei ole velhoja eikä lohikäärmeitä, vaan hieman lukijaa itseään muistuttava rahjustaja, joka kohtaa huimia seikkailuita ja vaaroja, mutta selviää tuurilla ja supliikilla ihanan naisensa kainaloon odottamaan seuraavaa juttua.
Markku Ropposen Otto Kuhalan kanssa tässä on vanhennettu pian 20 vuotta. Nelikymppisinä lähdettiin liikkeelle ja kohta on 60 mittarissa. Loppusuoran aukeaminen putkahtaa aina välillä molemmille mieleen, mutta jalka nousee vielä.
Kuhala-dekkareissa rikoksetkin selviävät, mutta enemmän siinä sivussa kuin aktiivisen tutkinnan tuloksena. Miehen maallista vaellusta tasan 30 vuotta sitten Pronssijuhlilla debytoinut Ropponen selostaa letkeästi lempeää huumoria viljellen.
Mustankorkealla kaatopaikan kupeessa asuva vapaa mies herättää kateuden tuntoja lukijassa, joka on uskollisesti, mutta hammasta purren rahoittanut hyvinvointiyhteiskuntaa säännöllisestä kuukausipalkastaan kokien koko ajan olevansa käänteisessä avovankilassa. Sellaisessa, jossa vietetään päivät eikä yöt. Kuhala päättää itse - kulloisenkin naisensa asettamissa väljissä rajoissa - tulemisistaan ja menemisistään. Uskollinen Hippu-koira kuuntelee yksinpuhelut. Ei moiti, ei vähättele.
2002 alkanut Kuhala-sarja oli ensimmäiset ainakin kymmenen vuotta mahdottoman mukavaa luettavaa. Ropposen kieli saa väkisinkin hymyn suupieliin, Kuhalan itsetutkiskelut ja törmäily erikoisiin tyyppeihin venyttävät sitä lisää. Jossain vaiheessa tilanteiden samankaltaisuus alkoi kuitenkin tökkiä, raikkaus oli kateissa.
Kahden vuoden Kuhala-paussin jälkeen yksityisetsivämme on taas elementissään. Jyväskylässä sillalle salamurhatun miehen tapaus vie häntä ympäri maakuntaa. Tavataan joukko erikoisia elämän varsitien kulkijoita, kunnes Kuhala sattuman kautta selvittää jutun, Välillä ollaan kymmeniä sivuja ikään kuin toisessa tarinassa, kun vanha vainooja ilmestyy Kuhalan ja Perttu Kanen kintereille.
Mustankorkeallakin on vilkasta. Tienvarteen ilmestyy ruumis, jonkinlainen palkkatappaja vaanii lankomies Arkadia ja entinen heila, Jyväskylään poliisiksi palannut ihana Saimi Kaakonkulmakin pistäytyy aiheuttamassa epätietoisuutta tulisessa Anastasiassa.
Kirjan otsikko saa hyvin katetta sen sisällöstä. Kuhalalle ennestään tuntemattomia salaisia seuralaisia tavataan ainakin kymmenkunta ennen kuin yksi heistä paljastuu liikemies Henri Mantereen murhaajaksi.
Sydämen hiippaläppä vähän hidastaa, mutta muuten kirjan voisi vetää yhteen niinkin, että noin kuusikymppinen mies on vielä nuori ja täysin seikkailuikäinen ja -kelpoinen. Joskus on tullut munattomasti nillitettyä, että kaikki Kuhala-kirjat ovat liian samanlaisia. Perun puheeni. Niiden kuuluu olla juuri tällaisia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti