tiistai 17. maaliskuuta 2020

Pekka Hyytin Musta talvi jää puolitiehen


Pekka Hyyti: Musta talvi. 382 sivua, Myllylahti.

Lähihistorialliset dekkarit ovat nyt suosittuja ja myös palkintomagneetteja. Vuoden parhaan Johtolanka-palkinnon ovat saaneet Timo Sandberg ja Mikko Porvali 1920-1930-luvuille sijoittuvilla teoksillaan. Pekka Hyytin Tummat pilvet eilisen sai tammikuussa viime vuoden parhaan esikoisdekkarin kunniakirjan Suomen dekkariseuralta. Se kertoo Tampereella vuonna 1929 riehuvasta sarjamurhaajaasta.

Heti palkinnon jälkeen ilmestyi Hyytin toinen teos Musta talvi. Nyt ollaan vuodessa 1930. Lapualaiset ja sisällissodan valkoisen osapuolen Rintamamiesten Veteraanien Liitto kiristävät poliittista tunnelmaa. Yhtäläisyydet Suomeen 90 vuotta myöhemmin ovat kylmääviä.

Musta talvi alkaa iskevästi. Mies pakenee takaa-ajajia Mältinrantaan, joutuu kidutetuksi ja lopulta murhatuksi avantoon. Vähän myöhemmin sosiaalidemokraattisen Kansan Lehden toimitus yritetään polttaa. Kaiken lisäksi Tampereella koetaan murtovarkauksien sarja.

Konstaapeli Voitto Karhu ja Aamulehden toimittaja Ina Djurling jakavat taas yhteisen vuoteen lisäksi tutkimuksensa. Hyyti rakentaa tosi kiinnostavaa poliittista asetelmaa, mutta jättää sen sitten vain taustamaisemaksi. Musta talvi ei ole sellainen poliittinen jännitysromaani kuin odotin ja toivoin. Romaanin keskivaiheilla kerronta polkee paikallaan ja lopussa langat vedetään kiireellä yhteen.

Varsinainen pettymys Musta talvi ei ole. Ehkä vika oli lukijan odotuksissa. Hyyti on rakentanut paljon tavanomaista monipolvisemman ja kekseliäämmän rikosjuonen. Kuka sen teki, jää aidoksi yllätykseksi.

1930-luvun Tampereen ajankuva jää vähän valjuksi, henkilöt enemmän. Hyyti ei luo kenestäkään oikeastaan minkäänlaista luonnekuvaa. Ina Djurlingin topakka naisasianainen kuulostaa enemmän 2000-lukuiselta kuin varhaiselta feministiltä. Jokaisen aloittelevan dekkaristin kannattaisi lukea ajatuksella Seppo Jokisen kirjoja siitä, miten paljon jännitettä pelkästään komisario Koskisen aamutoimiin voi sisällyttää ja henkilöistä saada irti juonivetoisessakin kirjassa.

Mustan talven loppu antaa ymmärtää, että seuraavassa osassa poliittisetkin kierrokset lähtevät kunnolla liikkeelle.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti