Kit Karisman karisma kestää - Ari Wahlsten kirjoittaa Suomen parhaat yksityisetsivädekkarit

Ari Wahlsten: Hyvästi, enkelini. CrimeTime, 215 sivua.

Ari Wahlsten kulkee sankarinsa Kit Karisman tapaan omia polkujaan suomalaisessa dekkarissa. Hän ei kirjoita poliisiromaaneja, ei trillereitä eikä synkkää nordic noiria. Wahlstenin laji on perinnetietoinen amerikkalaistyylinen yksityisetsivädekkari suomalaisin maustein. Hyvästi, enkelini on neljäs osa sarjasta, jossa mustaihoinen Kit Karisma selvittää rikoksia tässä romaanissa nimeään myöten chandlerilaisessa hengessä.

Tanssilavalta se alkaa ja tanssilavalle se päättyy. Uutta tangokuningasta kuuntelemassa oleva Kit Karisma törmää lajin pelisääntöihin kuuluvasti pulassa olevaan henkeäsalpaavaan kaunottareen. Malli Laila vetää hänet edelleen asiaan kuuluvasti rikkaiden ja turmeltuneiden maailmaan, josta Karisma esittää osuvia, pisteliäitä huomioita.

Lailan murha johtaa Kit Karisman itsensä epäiltyjen kirjoihin, mutta joviaali rikoskomisario Markus Hurme auttaa hänet takaisin konnajahtiin.

Juuri kun ajattelin päätyväni vielä kerran kirjoittamaan sanan perinnetietoinen, Wahlsten pistää uuden vaihteen silmään ja Hyvästi, enkelini muuttaa muotoaan. Käännettä ei kannata tässä paljastaa, koska se on niin yllättävä ja oiva. Tällaisesta ei Raymond Chandlerin aikana tiedetty mitään. On hienoa, että Wahlsten osaa ja uskaltaa päivittää kerrontaansa sarjan edetessä. Ruumiita tulee ja isoa peliä pelataan, kunnes on aika palata yksityisetsivän arkeen paljastamaan, kuka tappoi Lailan ja miksi.

Ari Wahlstenin Kit Karisma -sarja on neljässä osassaan vakiinnuttanut paikkansa suomalaisen dekkarin omaperäisenä helmenä. Yksityisetsivästä voi kertoa näinkin ja se tuntuu taas tuoreelta. Kit Karisma on vanhanaikainen romanttinen sankari, joka ei lankea rahan eikä lihan houkutuksiin.

Wahlsten hoitaa hommansa läpeensä tyylikkäästi ja ilman typerää huumoria tai värikkäiksi tarkoitettujen sivuhenkilöiden horinoita. Napakasti kerrottu kekseliäs tarina riittää ja kantaa.