Seppo Mustaluoto: Totuuden kuriiri. 288 sivua, Gummerus.
Totuuden kuriiri on kolmas osa Seppo Mustaluodon sarjassa, jossa seikkailee erikoiskoulutuksen saanut entinen sotilas Janne Norrman. En ole aiempia lukenut, mutta Mustaluoto kertoo niistä riittävästi, jotta kyytiin pääsee helposti näinkin.
Norrman saa nyt suojelupoliisilta ja puolustusvoimien tiedustelupalvelulta tehtävän noutaa venäläisloikkari sensaatiomaisine aineistoineen Istanbulista Suomeen. FSB:stä loikkaavalla Ivanovilla on jotain, joka julki tullessaan muuttaa maailmanpolitiikkaa.
Entisenä ammattisotilaana Mustaluoto kirjoittaa kiinnostavasti operaation valmistelusta, jossa mahdollisten seuraajien kannoilta karistaminen on perusedelletys onnistumiselle.
Silti jokin menee kohtalokkaasti pieleen ja Norrman joutuu hankalalle pakomatkalle halki Euroopan. Sitä seuraa vielä toinen operaatio ja uusi pakomatka, ja vasta kolmannen reissun jälkeen homma on selvä. Tien päällä ollaan koko ajan ja toiminta on rivakkaa, mutta ei erityisen jännittävää, koska Norrman pääsee vähän liian helpolla tai liian onnekkaiden sattumien avulla lukuisista pinteistään.
Yhdessä asiassa Mustaluoto erottuu edukseen muista jännityskirjailijoista. Hän on erinomainen kuvaamaan tappeluita, siis sellaisia mies miestä vastaan otteluita, joissa aseina ovat nyrkit. Mustaluoto tietää, mihin kannattaa iskeä ja miltä lyönti missäkin kohtaa tuntuu. Fyysiset tappelukohtaukset ovat Totuuden kuriirin parasta antia.
Totuuden kuriiri on vanhanaikainen toimintaa pursuava jännityskirja, jollaisia julkaistaan enää harvoin. Ennen tällaiset tarinat olisi ehkä julkaistu jossain kioskikirjasarjassa. Tosin niiden toinen kantava juttu oli toiminnan lisäksi huumori. Sitä Mustaluodolla ei ole yhtään. Melko totinen on tämä totuuden kuriiri.
Kirja on omassa lajissaan sujuvaa viihdettä, mutta ei herättänyt tarvetta tutustua Janne Norrmanin aiempiin seikkailuihin ja tuskin seuraavaankaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti