Uusi ruotsalaiskaksikko nousee heti dekkarihuipulle

 

Peter Mohlin & Peter Nyström: Viimeinen elämä. Suomentanut Jänis Louhivuori. 525 sivua, Bazar.

Kirjoittajaparit ovat ruotsalaisten dekkarien erikoisuus, joka on toiminut yleensä hyvin. Sjöwall & Wahlöö loivat perustan ruotsalaisdekkarien ilmiömäiselle maailmanvalloitukselle. Roslund & Hellström loivat sarjan aikamme parhaita yhteiskunnallisia dekkareita. Rosenfeldt & Hjorth ovat sekoittaneet sietämättömän jännittäviin Sebastian Bergman -kirjoihinsa ripauksen saippuaoopperaa. Menestyskirjailija Lars Kepler on avioparin käyttämä nimimerkki.

Nyt tulevat Peter Mohlin ja Peter Nyström suoraan huipulle jo esikoisellaan, jolla he myös tuovat jotain uutta ruotsalaiseen dekkariin.

John Adderley on Ruotsista kotoisin, mutta Yhdysvalloissa kasvanut FBI:n agentti. Epäonnistunut soluttautumiskeikka huumeliigaan vie hänet todistajien suojeluohjelmaan. John haluaa Ruotsiin Karlstadin poliisiin tutkimaan kymmenen vuotta aiemmin tapahtunutta muoti-imperiumin omistajan tyttären katoamista. Siihen hänellä on henkilökohtainen syy.

Hienosti juonitussa tarinassa Peterit tarjoavat yllätyksiä toistensa perään. Haavoittuvan sankarin tutkinta on älykkäästi kehiteltyä ja jutun kuljetus mallikelpoisen vetävää. 

Rikkaan suvun tyttären katoaminen vie Johnin keskelle kahta perhetragediaa yhteiskuntaluokkien ääripäistä. 

Kadonneen Emelien äiti Sissela on kylmäkiskoinen, ainakin siltä vaikuttava, perijätär ja isä Heimer vaimonsa rahoilla elävä tyhjäntoimittaja, joka lenkkeilee ja kerää kalliita viinejä maanisesti.

Toisessa päässä on jutun kestöepäilty Billy, Johnin velipuoli. Se mutkistaa asioita, koska salanimellä Ruotsissa asuva John ei tietenkään saisi olla mukana jutussa, jossa on mukana hänen sukulaisensa.

Viimeinen elämä on niitä kirjoja, joissa on valtavasti sivuja, mutta joiden ei haluaisi loppuvan. Niin kihelmöivän kutkuttava ja taitavasti kirjoitettu se on. Vielä ilmestyy tällaisiakin dekkareita. 

Ja mikä parasta, kirjan lopussa käynnistyy lähtölaskenta jatko-osaan.