Anu Ojala: Tarkka-ampuja. 224 sivua, Gummerus 2025.
Rovaniemeläisen juristi-kirjalija Anu Ojalan dekkareissa on kiihkeä tempo. Alusta loppuun mennään kaasu pohjassa. Niin myös Tarkka-ampujassa, joka on epäsuoraa jatkoa kolmiosaiselle Tornion ja Haaparannan alueelle sijoittuvalle sarjalle. Nyt sen päähenkilö vanhempi rikoskonstaapeli Ronja Jentzsch on siirtynyt rajalta Rovaniemen poliisin huumeryhmään.
Tarkka-ampujan ehtii juuri ja juuri avata, kun alkaa tapahtua. Jääkäriprikaatin varuskunnan parkkipaikalla räjähtää ja prikaatin sisällä sotilas tekee itsemurhan. Poliisin silmin kaikki on taas yhtä kaaosta, kun parkkipaikalla leimuaa ja radio suoltaa yhä uusia hätäkutsuja. Jääkäriprikaatin oikeusupseerilla Daniel Jääskeläisellä on tapahtumiin henkilökohtainenkin kulma, sillä hänen varusmiespalvelustaan suorittava poika Topi saattoi olla räjähtäneessä kuorma-autossa.
Tarinan edetessä junaraiteilta löytyy vielä yksi ruumis, sitten Rovaniemen keskustasta kaksi autoon ammuttua miestä. Samanlainen helvetti on irti kuin Ojalan esikoisessa Jääsilkkitiessä, jossa kuvataan sodaksi muuttuvaa huumeiden vastaista taistelua Suomen ja Ruotsin rajalla.
Huumeista on kysymys Tarkka-ampujassakin.
Ja sotatraumoista. Teoksen todellisuudessa ollaan tilanteessa, jossa Ukrainan ja Venäjän välille on solmittu rauhansopimus, jota valvovassa operaatiossa on ollut suomalaisiakin sotilaita. Sitten jotain on mennyt pieleen. Suomalaiset ovat joutuneet venäläisen puolisotilaallisen ryhmän vangeiksi ja nähneet ja kokeneet liikaa. Nyt päällä on sotapsykoosi.
Oikeastaan Tarkka-ampujan idea mahtuu yhteen lauseeseen, joka kerrotaan sen takasivulla. Anu Ojala on Suomen parhaita kiihkeän toiminnan kuvaajia, mutta sivumäärältään ohut kirja jää sisällöltäänkin aika ohueksi. Sota vaurioittaa ihmismielen ja huumerikollisuus synnyttää koko yhteiskuntaan säteilevän väkivallan kierteen.
Siinä se. Moni rikoskirja paranisi sivumäärää vähentämällä. Ojalan tapauksessa sivumäärää voisi kasvattaa, että teemoissa päästäisiin toteamista syvemmälle.
Tarkka-ampujassa kaikki henkilöt paitsi Ronja Jentzsch jäävät yhdentekeviksi. Jopa toinen päähenkilö Daniel Jääskeläinen on hädästään huolimatta vain taas yksi mies, jonka avioliitto on mennyt pieleen liiallisen työlle omistautumisen takia. Tarinan varsinaiset ultrapahat kaiken takana olevat roistot eivät ole kuin kaksi nimeä. Jääsilkkitiessä Ojala loi kokonaisia henkilöhahmoja, mutta henkilökuvaus on sen jälkeen ohentunut kirja kirjalta.
Anu Ojalan teksti on valtavan sujuvaa. Runsas luonteva dialogi toimii. Huumerikollisuuden vaikutusten suhteen hänen asiantuntijuuttaan ei ole syytä epäillä. Silti Tarkka-ampuja tuntui ohuesta sivumäärästään ja toiminnantäyteisyydestään huolimatta jopa pikkuisen pitkästyttävältä. Joku syvempi kerros siitä puuttuu tai sitten rivien väliin jää liikaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti