torstai 14. elokuuta 2025

Arttu Tuomisen kivikova lamajännäri Alec huipentuu tarantinomaiseen infernoon


 

Arttu Tuominen: Alec. 365 sivua, Otava 2025.

Mitäs sitten, kun tulee se yhdestoista, kysyy alikersantti Lahtinen Tuntemattomassa sotilaassa. Rikosmestari Arttu Tuominen on kirjoittanut yhteensä kymmenen dekkaria kahdessa eri sarjassa. Sarjamuodosta huolimatta jokainen teos on ollut erilainen kuin kaikki muut.

Entä nyt, kun Tuomiselta ilmestyy se yhdestoista dekkari? Alec aloittaa hänen kolmannen sarjansa, jonka nimi on Kide. Vieläkö porilaisella riittää uudenlaisia mausteita? Vastaus on kyllä, vankka kyllä. Alec on taas aivan uudenlaista Tuomista. Melkein jokaisen hänen kirjansa lukemisen jälkeen on tuntunut, että tämä on Tuomisen paras, ja niin tuntuu taaskin.

Alec on arvoituksellinen dekkarin ja trillerin yhdistelmä. Se sijoittuu pääosin Sallaan lamatalvena 1992. Mutta miksi lyhyemmissä väliluvuissa hypätään heinäkuuhun 2027? Niissä rikosylikonstaapeli Tommi Kivi hukuttaa suruaan pienen lapsensa kuolemasta armottomaan työntekoon. Helsinkiläisen parkkihallin katolta on löydetty kaukolaukauksella murhattu huumekauppias. Kivi haluaa härkäpäisesti selvittää tapauksen.

Entä miksi kirjan nimi on Alec vaikka sen keskushahmo on sallalainen poliisi Sami Aho? Alec on juoppo asuntovaunussa asuva erakko, joka yrittää pitää surkeaa huskysafaribisnestään elossa laman runnellessa Lapin matkailubisnestä.

Toinen keskushahmo on Samin 14-vuotias tytär Liina, ikäistään kypsempi eränkävijä ja monitaituri. Hän on ystävystynyt Alecin kanssa ja pitää tarvittaessa huolta tämän koirista. Niihin niin kuin kaikkeen muuhunkin Liinalla on yliluonnollisen erinomainen ote.

Mistä tässä on siis kysymys? Epätietoisuus kuplii mukavasti sivujen soljuessa kiivaaseen tahtiin. Taas kerran huipputyötä tekevä Tuominen pitää tiukasti otteessaan avatessaan arvoituksiaan askel kerrallaan. Pakko saada tietää lisää.

Alecin pääosa tapahtuu tilanteessa, jossa Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen Venäjän on vallannut anarkia ja rikollisuus. Rautaesirippu on murtunut ja rajan yli Suomeen virtaa huumeita ja muuta rikollisuutta. Lapin erämaissa rajaa on mahdoton vartioida kaiken kattavasti.

Kahden rikollisjärjestön välienselvittely, päättelee Venäjän miliisin majuri Jevgeni Tarasov tutustuttuaan sallalaiseen rikospaikkaan. Syrjäiseen taloon ja sen pihalle on teurastettu joukko vankasti tatuoituja venäläisiä miehiä ja suomalaisia prostituoituja. Juhlat ovat saaneet verisen lopun.

Talo on ollut Venäjältä Suomeen ja täältä eteenpäin sijoittuva huumereitin etappi. Eikä aikaakaan, kun Suomen poliisille esitellään kaksi venäläisroistoa, joilta on hakattu tunnustus.

Case closed? Näin haluavat uskoa Kemijärven poliisi ja rajavartiolaitos. Sami Ahon mielestä kaikki ei täsmää. Hän ryhtyy selvittämään asiaa tukenaan valokuvat, jotka paikalle verilöylyn aikana sattunut Liina otti salaa.

Kaikki Arttu Tuomisen aiemmat kirjat ovat sijoittuneet Poriin. Alec on uusi aluevaltaus sikälikin, että se tapahtuu Sallassa ja vähän Helsingissä.

Uutta on myös perhe-elämän kuvaus. Lama koettelee Sami Ahonkin perhettä. Hänen vaimonsa Raisan kanssa perustama Vanha Bensis kärsii matkailijoiden puutteesta siinä missä muutkin paikalliset alan yritykset.

Vuonna 1981 syntynyt Tuominen on muistellut omaa nuoruuttaan lama-Suomessa. Se synnytti toivottomuutta ja rikollisuutta, mutta myös uudenlaista selvitymistä ja kovuutta. Tämä kaikki näkyy taas yhdeksi Tuomisen mestariteokseksi nousevassa Alecissa. Sen henkilökuvaus, ja henkilösuhteiden kuvaus, muidenkin kuin päähahmojen osalta on rikasta ja syvää. Samoin ajankuva.

Tuominen rakentaa jännitystä taiten ja maltilla. Alecin yleisvire on rauhallinen, kunnes on loppuhuipennuksen aika. Niissä Tuominen osoitti taitonsa jo ensimmäisessä sarjassaan, mutta nyt hän käynnistää Lapin yössä infernon jollaista ei ole nähty kuin joissain Quentin Tarantinon elokuvissa. Lukijaa viedään tavalla, jollaisia harvoin tavataan näissä ympyröissä.

Arttu Tuominen tuntuu taas ylittäneen itsensä vaikka sen pitäisi lukuisten aiempien ylitysten takia olla jo mahdotonta. Lempeän oloinen mies kirjoittaa kivikovia rikostarinoita ehtymättömällä taidolla ja muuntautumiskyvyllä.

Kide-sarjaan on tulossa kaksi jatko-osaa, joten lisää jännitysherkkua on tiedossa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti