keskiviikko 3. syyskuuta 2025

Max Seeckiltä ensi kerran harmillisen persoonaton trilleri



Max Seeck: Petetty. 344 sivua, Tammi 2025.

Kansainväliseenkin menestykseen yltänyt Max Seeck debytoi yhdeksän vuotta sitten, ja nyt menossa on jo kolmas dekkarisarja. Koko ajan uutta hakeva Seeck esitteli viime vuoden Merkityssä taidegalleristi Milo Perhon, jolla on menneisyys suojelupoliisissa ja jonka nykyisyyteen kuuluu galleristin työn ohella poliisin konsultoiminen aina silloin tällöin.

Edellisen tarinaa jatkavassa Petetyssä etualalle nousee Milon isäpuolen Stanislav Markoffin menneisyys. Ukrainassa 1950-luvulla syntynyt Markoff ei olekaan meribiologi vaan entinen neuvostoagentti, joka asettui Suomeen ja jätti entiset isäntänsä. Mutta niin kuin hyvin tiedetään, KGB ja sen työn jatkajat eivät unohda pettureita.

Syyskuisena perjantaina kello 17:n maissa Milo kiinnittää Katajanokalla terassilla huomionsa eleganttiin naiseen, jonka hän oli pannut merkille jo edellisessä baarissa. Juttu lähtee hyvin käyntiin Natalieksi esittäytyvän naisen kanssa, mutta äkkiä hän näyttää säikähtävän jotain ja sanoo käyvänsä naistenhuoneessa. Natalie ei enää palaa. Kuin nalli kalliolle jäänyt Milo lähtee pettyneenä jatkamaan baarikierrostaan kohti Kruununhakaa tietämättä, että Natalie on heti poistumisensa jälkeen puukotettu kuoliaaksi.

Kruununhaasta Milon tavoittaa rikosylikonstaapeli Minka Laine. Valvontanauhoilta on nähty, että Milo oli murhatun seurassa vain hetkeä ennen rikosta. Milo myy pro bono itsensä konsultoimaan murhatutkintaa.

Murhattu on Ranskassa asunut Natalie, mutta jotenkin vaikuttaa, että tekijät ovat kiinnostuneita hänen seuraansa sattumalta osuneesta Milosta. Vai oliko kohtaaminen sittenkään sattumaa? Ja miten juttuun liittyy Stanislav, joka Petetyn alussa pakkaa vähät tavaransa ja katoaa paikkaan, jossa ole käynyt pitkiin aikoihin?

Merkitty on sekoitus useita rikoskirjallisuuden tyylilajeja. Natalien murhan selvittely on perinteistä dekkaria, taustatarina vakoiluromaania ja loppuhuipennus toimintaa. Milo, Minka ja rikososaston uusi kyky Elena Yrjänheikki pääsevät nopeasti Natalien liikkeiden jäljille, ja löytävät uuden ruumiin.

Merkitty oli älykäs sarhamurhaajajännäri, jonka siirrot muistuttivat shakkipeliä. Shakki olikin olennainen osa sen juonta. 

Petetty on ensimmäinen Max Seeckin trilleri, joka on jatko-osana huomattavasti heikompi kuin sen edeltäjät. Sitä on sujuvaa lukea, mutta vakiintunut trillerikaava toistuu turhankin uskollisesti ja kaikki sujuu liian helposti. Petetty tuntuu teokselta, jossa tekoälylle on syötetty tietyt parametrit ja tilattu lopputulokseksi noin 350-sivuinen loppua kohti kiihtyvä jännityskirja, jossa lukijaa harhautetaan yhden kerran.

Uskottavuutta heikentää vielä se, että Seeck pistää koko jutun tapahtumaan alle 12 tunnin sisällä. Siinä ajassa tehdään murhatutkintaa, ruumiinavauksia, selvityksiä kansainvälisistä tietokannoista, tapellaan kerran henkensä edestä, käydään veneellä saaristossa ja kaahataan autolla Espoosta Helsinkiin.

Lupaavasti alkava Petetty taantuu persoonattomaksi perustrilleriksi, loistavaa työtä aiemmin tehneen Seeckin heikoimmaksi teokseksi.

maanantai 1. syyskuuta 2025

Islantilaisdekkari Mies varjoista kompastuu huonoon rytmitykseen ja ennalta arvattavaan lopputulokseen



Skúli Sigurdsson: Mies varjoista (Madurinn frá Sao Paulo). Suomentanut Marjakaisa Matthíasson. 357 sivua, Docendo.

Islannista suomennetaan tasaiseen tahtiin hyviä dekkareita, joita sävyttävät maan jylhän karu luonto ja omaperäiset juonikuviot. Skúli Sigurdssonin esikoinen Isoveli palkittiin Islannin parhaana dekkarina vuonna 2022, joten jatko-osaan Mies varjoista kohdistui vähintään keskisuuria odotuksia.

Mies varjoista sijoittuu vuoteen 1977. Taksista löytyy murhattu mies. Uhri on taksikuski Páll Ósvaldsson, jolla on natsimenneisyys "Kööpenhaminen pyövelinä" Saksan miehitysjoukoissa Tanskassa toisen maailmansodan aikana. Jutun saa tutkittavakseen vuoden alussa muodostetun Kansallisen rikospoliisin tulokas Hédinn Vernhardsson.

Tanskassa tuomittu Páll luovutettiin Islantiin, jossa hänet vapautettiin heti. Sen jälkeen hän on viettänyt rauhallista elämää vaimonsa Brynhildurin kanssa. Pariskunnan ullakkoasunnossa asuu vuokralaisena miehittäjille Kööpenhaminassa myös toiminut Karl Günther Schmidt.

Poliisi epäilee, että murhan taustalla on joko kosto entiselle natsille tai sitten kotoinen kolmiodraama.

Ennen dekkarin nykyhetkeä ollaan Donin Rostovissa vuonna 1942. Josef Mengele -niminen lääkäri pelastaa panssarivaunun kuljettajana toimineen Karl Güntherin hengen. Seuraavan kerran he kohtaavat vuonna 1949 laivassa, jolla etsityt natsirikolliset pakenevat Argentiinaan.

Alku ja alkuasetelmat lupaavat todella hyvää. Rikosjuttu on kiinnostava, ja Sigurdsson luo mukavaa ajan kuvaa sillä, että kaikki polttavat tupakkaa, piippua tai sikaria kaikkialla. Työtoverit poliisissa kohtelevat toisiaan muodollisesti. Miehiä herroitellaan, naimattomat naiset ovat neitejä.

Ministerit yrittävät jarruttaa jutun tutkintaa Islannin kansalliseen etuun vedoten. Rikospoliisin päällikkö Markús Möller ei suostu vaan antaa Hedinnin jatkaa.

1970-lukulainen on Mies varjoista -dekkarin aihekin. Israelin tiedustelupalvelu Mossad jahtasi silloin viimeisiä vapaana olevia isoja natsirikollisia. Heistä tärkein oli Auschwitzin pyöveli Josef Mengele. Näin tapahtui todella, ja sen ja Etelä-Amerikkaan paenneiden natsien ympärille punottiin monia trillereitä.

Takakannessakin se kerrotaan, että Sigurdssonin trillerin aihe liittyy Mengeleen, joka todellisuudessa kuoli Brasiliassa vuonna 1979.

Sigurdssonin dekkarin kiinnostava ja dynaaminen alku lupaa liikaa. Mies varjoista on rytmitykseltään niin epäonnistunut, että se muuttuu ison käänteen jälkeen puuduttavan tylsäksi. Juonta sen enempää paljastamatta keskeiset toimijat juuttuvat aivan liian pitkäksi aikaa amerikkalaisten lentotukikohdan parakkiin selvittämään kuka on kuka. Siitä siirrytään tyypilliseen toimintaromaanien takaa-ajoon, jota seuraa brutaalia kidutusta.

Mossadin mielenkiinto oli vuonna 1977 siirtynyt entisistä natseista palestiinalaisiin. Sitä vauhditti palestiinalaisen terrorijärjestön Mustan syyskuun isku Münchenin olympialaisiin vuonna 1972. Terroristeja jahdatessaan Mossad ampui Norjassa täysin ulkopuolisen marokkolaissyntyisen tarjoilijan.

Näkee vain sen, minkä haluaa nähdä todisteista riippumatta. Siitä Skúli Sigurdsson kirjoittaa teoksessaan, joka on odotuksiin nähden pettymys. Samoja asioita jankataan ratkaisukohdissa loputtomiin.

Eikä yllättäväksi tarkoitettu loppuratkaisukaan yllättänyt yhtään.