Max Seeck: Petetty. 344 sivua, Tammi 2025.
Kansainväliseenkin menestykseen yltänyt Max Seeck debytoi yhdeksän vuotta sitten, ja nyt menossa on jo kolmas dekkarisarja. Koko ajan uutta hakeva Seeck esitteli viime vuoden Merkityssä taidegalleristi Milo Perhon, jolla on menneisyys suojelupoliisissa ja jonka nykyisyyteen kuuluu galleristin työn ohella poliisin konsultoiminen aina silloin tällöin.
Edellisen tarinaa jatkavassa Petetyssä etualalle nousee Milon isäpuolen Stanislav Markoffin menneisyys. Ukrainassa 1950-luvulla syntynyt Markoff ei olekaan meribiologi vaan entinen neuvostoagentti, joka asettui Suomeen ja jätti entiset isäntänsä. Mutta niin kuin hyvin tiedetään, KGB ja sen työn jatkajat eivät unohda pettureita.
Syyskuisena perjantaina kello 17:n maissa Milo kiinnittää Katajanokalla terassilla huomionsa eleganttiin naiseen, jonka hän oli pannut merkille jo edellisessä baarissa. Juttu lähtee hyvin käyntiin Natalieksi esittäytyvän naisen kanssa, mutta äkkiä hän näyttää säikähtävän jotain ja sanoo käyvänsä naistenhuoneessa. Natalie ei enää palaa. Kuin nalli kalliolle jäänyt Milo lähtee pettyneenä jatkamaan baarikierrostaan kohti Kruununhakaa tietämättä, että Natalie on heti poistumisensa jälkeen puukotettu kuoliaaksi.
Kruununhaasta Milon tavoittaa rikosylikonstaapeli Minka Laine. Valvontanauhoilta on nähty, että Milo oli murhatun seurassa vain hetkeä ennen rikosta. Milo myy pro bono itsensä konsultoimaan murhatutkintaa.
Murhattu on Ranskassa asunut Natalie, mutta jotenkin vaikuttaa, että tekijät ovat kiinnostuneita hänen seuraansa sattumalta osuneesta Milosta. Vai oliko kohtaaminen sittenkään sattumaa? Ja miten juttuun liittyy Stanislav, joka Petetyn alussa pakkaa vähät tavaransa ja katoaa paikkaan, jossa ole käynyt pitkiin aikoihin?
Merkitty on sekoitus useita rikoskirjallisuuden tyylilajeja. Natalien murhan selvittely on perinteistä dekkaria, taustatarina vakoiluromaania ja loppuhuipennus toimintaa. Milo, Minka ja rikososaston uusi kyky Elena Yrjänheikki pääsevät nopeasti Natalien liikkeiden jäljille, ja löytävät uuden ruumiin.
Merkitty oli älykäs sarhamurhaajajännäri, jonka siirrot muistuttivat shakkipeliä. Shakki olikin olennainen osa sen juonta.
Petetty on ensimmäinen Max Seeckin trilleri, joka on jatko-osana huomattavasti heikompi kuin sen edeltäjät. Sitä on sujuvaa lukea, mutta vakiintunut trillerikaava toistuu turhankin uskollisesti ja kaikki sujuu liian helposti. Petetty tuntuu teokselta, jossa tekoälylle on syötetty tietyt parametrit ja tilattu lopputulokseksi noin 350-sivuinen loppua kohti kiihtyvä jännityskirja, jossa lukijaa harhautetaan yhden kerran.
Uskottavuutta heikentää vielä se, että Seeck pistää koko jutun tapahtumaan alle 12 tunnin sisällä. Siinä ajassa tehdään murhatutkintaa, ruumiinavauksia, selvityksiä kansainvälisistä tietokannoista, tapellaan kerran henkensä edestä, käydään veneellä saaristossa ja kaahataan autolla Espoosta Helsinkiin.
Lupaavasti alkava Petetty taantuu persoonattomaksi perustrilleriksi, loistavaa työtä aiemmin tehneen Seeckin heikoimmaksi teokseksi.
