lauantai 22. elokuuta 2020

"Ihmismuotonsa menettäneet isänmaanpetturit" itseään tuomitsemassa.



Antero Uitto - Ossi Kamppinen: Stalinin lavastukset. Näytösoikeudenkäynnit 1938-1938. 414 sivua, Docendo.

Neuvostoliitossa tuomittiin kuolemaan kymmeniä lokakuun vallankumouksen sankareita ja korkeissa viroissa olleita johtajia kolmessa Stalinin orkestroimassa näytösoikeudenkäynnissä 1936-1938.

Toisen ja kolmannen oikeudenkäynnin välissä yhden päivän salaisen pikaoikeudenkäynnin jälkeen teloitettiin marsalkka Mihail Tuhatsevski ja seitsemän kenraalia. Kaikkien teloitettujen puna-armeijan upseerien lukumäärää ei ole julkaistu, mutta 178000:sta pidätettiin 35000. Kenraalikunnasta teloitettiin tiettävästi kaksi kolmasosaa.

Tapahtumat ovat olleet kaiken aikaa tiedossa, mutta oikeudenkäyntien asiakirjoja on julkaistu suomeksi vain suppeasti. Tilanteen korjaa Antero Uiton ja Ossi Kamppisen toimittama dokumenttikokoelma Stalinin lavastukset.

Näytösoikeudenkäynneissä paino oli sanalla näytös. Niiden oli tarkoitus olla mahdollisimman julkisia pelotukseksi ja varoitukseksi kaikille oppositiohenkisille tai sellaisiksi määritellyille. Oikeastaan tuomiolla oli Lev Trotski, mutta koska hän oli vuoteen 1940 NKVD:n saavuttamattomissa, teloitusryhmän eteen joutui trotskisteiksi määriteltyjä henkilöitä. Lisämääreitä keksittiin Stalinin kulloistenkin tarpeiden mukaan.

Kimmokkeen puhdistuksille antoi Leningradin suositun puoluejohtajan Sergei Kirovin murha 1.12.1934. Todisteita ei ole löytynyt, että se olisi tehty Stalinin määräyksestä, mutta hän ainakin hyödynsi tilanteen.

Alkoi puhdistusten ja näytösoikeudenkäyntien sarja. Niistä ensimmäisessä elokuussa 1936 pääsyytetyt olivat Grigori Zinovjev ja Lev Kamenev, jotka olivat muodostaneet neuvostovaltion johtotroikan Leninin sairauden aikana 1920-luvulla. Nyt heitä syytettiin trotskilais-zinovjevilaisen blokin muodostamisesta. Se oli salaliittokeskus, jonka tarkoituksena oli murhata lisää neuvostojohtajia ja kaapata valta.

Seuraavissa oikeudenkäynneissä syytelistalle nostettiin yhteistyö Saksan salaisen poliisin Gestapon ja Japanin hallituksen kanssa tarkoituksena palauttaa kapitalismi Venäjälle ja myydä vihollisille suuria maa-alueita sekä tuotantolaitoksia.

Suurin osa syytetyistä ammuttiin oikeuden päätöksellä.

NKVD oli käsitellyt syytetyt perusteellisesti ennen oikeuden istuntoja. Muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta kaikki myönsivät syyllisyytensä inhottaviin rikoksiin ja kuvailivat laajasti salaliittoja, joita ei koskaan ollut olemassa. Ne harvat, jotka poikkesivat käsikirjoituksesta "muistivat" asiat paremmin seuraavana päivänä NKVD:n sellissä vietetyn yön jälkeen.

Neuvostolehdistö kiihotti kansaa. "Ei ollut sellaista rikosta, jota nämä kaiken ihmismuotonsa menettäneet isänmaanpetturit eivät olleet suorittaneet", totesi Pravda kolmannen oikeudenkäynnin alkaessa maaliskuussa 1938. Suomeksi Pravdan kirjoituksia julkaisi Punainen Karjala -lehti.

Se myös toimi. Neuvostolehdistössä kerrottiin suurista työläisten joukkokouksista, joissa vaadittiin kerta toisensa jälkeen korkeinta mahdollista tuomiota pettureille.

Uiton ja Kamppisen kirjassa on oikeudenkäynnin asiakirjojen lisäksi laaja katsaus ajan suomalaiseen kirjoitteluun, etenkin Helsingin Sanomien ja Suomen Sosiaalidemokraatin uutisiin ja analyyseihin. Suomessa oltiin hyvin perillä siitä, mitä Neuvostoliitossa tapahtui ja miksi. Hyvin ohjatun teatterin luonne ei jäänyt epäselväksi.

Myös Trotski osallistui aktiivisesti kansainväliseen lehdistökeskusteluun. Hän sanoi, ettei edes tuntenut kaikkia, joille oli muka antanut määräyksiä salamurhista. Yhden syytetyn väitettiin tavanneen Trotskin kööpenhaminalaisessa hotellissa, joka oli purettu vuosia aiemmin. Toinen oli lentänyt Norjaan saamaan Trotskilta ohjeita, mutta norjalaislehtien mukaan kyseiselle lentokentälle ei sinä päivänä laskeutunut yhtään konetta.

Stalin viha ja epäluulo eivät säästäneet ketään. Ensimmäistä oikeudenkäyntiä valvonut NKVD:n päällikkö Genrih Jagoda oli itse syytettyjen penkillä kolmannessa. Loppulausunnossaan hän halusi kertoa, "mitenkä ihminen oltuaan 30 vuotta puolueessa, työskenneltyään paljon, horjahti, putosi ja joutui vakoilijoiden ja provokaattorien riveihin".

Kertomansa  mukaan Stalinin kätyri olikin ollut vihollisen riveissä vuodesta 1929.

Jagodan seuraaja Nikolai Jezov tuomittiin vakoilusta ja Stalinin salamurhan suunnittelusta helmikuussa 1940.

Stalinin lavastukset ei kerro varsinaisesti mitään uutta, mutta se on tärkeä kirja näinä aikoina, kun Venäjällä vääristellään historiaa ja on palautettu Stalinin mainetta kunniaan. Meillä on naapuri, jossa uskotellaan omalle kansalle, että puheet hirmuvaltiaasta ovat liioiteltuja.

NKVD:n toimintakeinoihin kuului myös vastustajien myrkyttäminen. Tässä suhteessa mikään ei ole muuttunut Putinin Venäjällä, mitä nyt turvallisuuspalvelun nimi on muutaman kerran vaihtunut.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti