Jens Henrik Jensen: Oxen - Jäätyneet liekit. Suomentanut Sanna Manninen. 525 sivua, WSOY.
Jens Henrik Jenseniltä ilmestyi toissa vuonna jäntevä toimintaromaani Hirtetyt koirat, joka esitteli henkisesti romun entisen erikoisjoukkojen sotilaan Niels Oxenin. Metsässä koiransa kanssa asustanut Oxen törmäsi sattumalta erikoiseen murhajuttuun, jossa joutui itse epäillyksi.
Viime vuonna ilmestyneessä kakkososassa Pimeän miehet Oxen sekä tiedustelupalvelun johtaja Axel Mossman ja sen työntekijä Margrethe Franck pääsivät suuren salaliiton jäljille. Murha liittyi Danehof-verkostoon, jossa mahtimiehet ovat demokratian verhojen takana ohjailleet Tanskan suuntaa vuosisatojen ajan.
Toiminta- ja seikkailukirjojen klassisten pelisääntöjen mukaan sankarit joutuvat ahdinkoon toisessa osassa. Danehofin murhaajat olivat Oxenin perässä, Mossman ja Franck savustettiin työpaikastaan. Kolmannessa osassa on vastaiskun ja hyvityksen vuoro. Jäätyneet liekit päättää trilogian. Entisinä puhtoisempina aikoina oikeus olisi voittanut, tässä kyynisessä ajassa loppuratkaisu on moniselitteisempi.
Jensenin kirjasarjassa on totuuspohjaa sen verran, että Danehof oli Tanskan kuninkaan valtaa rajoittanut valtioelin vuosina 1250-1413. Mikään oikea parlamentti se ei ollut, mutta sellaisen varhainen esiaste kylläkin. Nyborgin linnassa kokoontunut Danehof koostui aatelisista ja muista ajan mahtimiehistä.
Tästä Jensen on näppärästi kehittänyt idean, jossa Danehofin tarina on jatkunut näihin päiviin asti. Sillä on kolme johtajaa, joista Danehof itä on johtajien johtaja. Kun salaisuudet uhkaavat paljastua, Danehofin johtajat käyvät sivistyneen keskustelun ennen kuin langettavat "lopullisen ratkaisun".
Danehofin työkalu on ajatushautomo Consilium, jonka kautta se syöttää ideoitaan julkiseen keskusteluun. Muuta Jensen ei verkoston vaikutuksesta tanskalaiseen politiikkaan ole keksinyt. Tässä mielessä hänen kehitelmänsä jäävät hieman puolitiehen.
Jäätyneiden liekkien alussa Danehof on tuhonnut Oxenin, Mossmanin ja Franckin elämän. Nyt he hakeutuvat yhteen ja lähtevät kolmen muskettisoturin lailla jäljittämään Danehofin ylintä johtajaa tuhotakseen verkoston. Tarjolla on laatuluokan jännitystä ja toimintaa, joka tehoaisi paremmin, jos kirjassa ei olisi turhaa tahallisen pitkittämisen makua. Yli 500 sivussa on paljon toiminnan alustamista ja muuta tyhjäkäyntiä, joka katkaisee mielenkiinnon tuon tuosta.
Kun salaliitosta on kyse, myös jahtaajat ovat jahdattuja ja monenlaiset petokset mahdollisia. Jensen pitää taidokkaasti lukijaa epävarmuudessa loppuun asti siitä, mitä peliä kukin pelaa.
Oxen-trilogia on toimivaa jännitysviihdettä, jos lähtee leikkiin mukaan ja hyväksyy ajatuksen satoja vuosia toimivasta varjohallituksesta. Mutta niinhän moni uskoo oikeastikin, että demokratia on vain kulissi, jonka taustalla illuminatit vetelevät naruista. Tässä mielessä kirjasarja heijastaa aikaa hyvin.
Se myös muistuttaa, että Nato-maa Tanskassa sotaveteraanit eivät ole keski-iältään yhdeksänkymppisiä kunniavanhuksia, vaan miehiä parhaassa iässään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti