Tapani Bagge: Sinimusta kyyti. 307 sivua, CrimeTime.
Suomidekkarin urakkamies Tapani Bagge kirjoittaa lomittain montaa sarjaa. Sinimusta kyyti palauttaa muutaman vuoden tauon jälkeen päärooliin Valtiollisen poliisin osastopäällikön Väinö Mujusen. Viidennen Mujusen alussa eletään vuotta 1946 ja punaisen Valpon aikaa. Mujunen on siirtynyt yksityisetsiväksi ja ottaa selvitettäväkseen, mitä lokakuussa 1930 muilutetulle savolaiselle kunnallispoliitikolle tapahtui. Hän katosi jäljettömiin.
Pääosa romaanista sijoittuu kuitenkin vuosiin 1930 ja 1932, lapualaisten voimavuosiin, jolloin Mujunen työskenteli Etsivässä Keskuspoliisissa.
Korkean profiilin juttuja oli silloin kaksi. Niistä erityisen kuohuttava oli presidentti K.J. Ståhlbergin ja tämän vaimon Esterin muilutus Joensuuhun. Siellä piti olla jatkokyyti - mihin, sitä ei tiedetä. Jatkokyyti ei ilmaantunut paikalle ja Ståhlbergit vapautettiin, ja luvattiin jopa kuljettaa takaisin Helsinkiin.
Ståhlbergit palasivat kuitenkin junalla Helsinkiin, missä heitä oli vastaanottamassa tuhatpäinen ihmisjoukko. Se oli isku lapualaisten imagolle, mutta ei nujertanut liikettä. Oikeastaan kyydityksen järjesti Suomen Lukko -niminen järjestö, joka oli Lapuan liikkeen varhainen järjestäytymismuoto. Vihtori Kosola sitäkin johti.
1932 Mujunen tutkii salaperäisen Minna Craucherin murhaa. Hän oli Helsingissä kirjallista salonkia pitänyt seikkailijatar, joka oli keksinyt itselleen jännittävän menneisyyden ja vietti jonkin aikaa suureellista elämää. Craucher toimi lapualaisten varainhankkijana ja toimitti samaan aikaan liikkeestä tietoja Suomen Sosiaalidemokraatin toimittajalle Kalle Lehmukselle. Craucheriin pätevät sanat "hän tiesi liikaa".
Molemmat jutut selvitettiin aikanaan, mutta Ståhlbergien muilutuksen varsinaista tilaajaa ei tiedetä.
Bagge on nivonut jutut yhteen hieman vaivalloisen tuntuisesti vuonna 1946 tapahtuvalla rikostutkinnalla. Normaalisti hän on erityisen lennokas ja viihdyttävä kirjoittaja, mutta Sinimusta kyyti on jähmeää luettavaa. Vaikutelmaksi jää, että Wikipedia-artikkeleiden ympärille on kehitelty dramatisoituja kohtauksia.
1930-luvun äärioikeisto ymmärretään yleensä Lapuan liikkeksi. Se oli paljon monihaaraisempi. Jo edellä mainitun Suomen Lukon lisäksi äärioikeistoa toimi sisällissodan valkoisen osapuolen Rintamamiehissä sekä vielä radikaalimmassa Kenttäharmaissa ja tietysti eduskunnassakin vaikuttaneessa IKL:ssä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti