Esa Sirèn: Sissiosasto Hirvelä. 329 sivua, Gummerus.
Esa Sirèniltä on tullut uusi sotakirja joka vuosi vuodesta 2005. Neljän Lauri Törni -kirjan jälkeen hän on palannut sissien sodasta kertoviin tosipohjaisiin romaaneihin. Sissiosasto Hirvelä on myös syyskauden 2020 sotakirjojen avaus.
Sirénin vakiolukijat ovat varmasti tavallista paremmin perillä sotahistoriasta, yksittäisistä taisteluista ja niiden paikasta suuremmassa kuvassa. Kun sitä ei niin paljon ole, romaani on sekava kuvaus jatkosodan ensimmäisistä kuukausista, jossa miehet menevät taistelusta toiseen ja aina osa putoaa lopullisesti pelistä pois.
Ensin vänrikki Väinö Hirvelän osasto tekee väijytyksen Uhtuan tiellä. Kohta ollaan jo Kiestingin rintamalla vaarallisissa vesistöylityksissä Tuoppajärvellä ja Pääjärvellä. Sotilaat ovat vain sukunimiä. Vain parille Sirén on nähnyt vaivaa luonnostella edes parilla lauseella taustaa. Toiminta on jatkuvaa.
Kirjaan tulee ryhtiä vasta puolen välin tienoilla, kun armeija valtaa Vienan Karjalan kyliä toisensa jälkeen. Lähes pelkkää taistelukuvausta teksti on silloinkin, mutta jotenkin jäsentyneempää.
Käänne tulee lokakuussa 1941. Niskan kylän valtaus epäonnistuu, kun miehet joutuvat kovassa tulituksessa paniikkiin. Seuraa paluu Kiestinkiin. Kirjan liitteenä on otteita kuulustelupöytäkirjasta, jossa upseerit ja aliupseerit selittävät miehistön joukkopaon syitä.
Kiestingissä jatkuva sotiminen jatkuu marraskuuhun asti. Sitten siirrytään puolustusasemiin ja asemasota alkaa.
Olen lukenut useimmat Esa Sirénin kirjat ja pitänyt monista. Sissiosasto Hirvelästä en saanut mitään otetta. Sirén taustoittaa tapahtumia niukasti ja ylimalkaisesti. Voi se olla tehokeinokin. Eivät rivisotilaatkaan tienneet kokonaistilanteesta mitään. Kiestingin taisteluista kiinnostuneille parempaa luettavaa kuitenkin löytyy esimerkiksi Eino Pietolan kirjoista ja tietenkin Kalle Päätalon kirjasta Liekkejä laulumailla, jossa ollaan elokuuhun 1941 asti samalla rintamalla.
En yhdy kustantajan mainoslauseeseen, että Esa Sirén on sukupolvensa paras sotakirjailija. Hänen teoksissaan on paljon hyvää realismia, mutta häntä paremmilla on inhimillinen ja humaani ote kuvattaviin henkilöihin toisin kuin jatkuvaa toimintaa kuvaavalla Sirénillä. En voi täysin välttyä vaikutelmalta, että Sirén tekee sodasta viihdettä.
Parasta Sissiosasto Hirvelässä ovat dokumentteihin ja veteraaien kertomuksiin perustuvat tarinat erikoisista sattumista rintamalla. Yksi motti laukaistiin aseiden sijaan näkkileivällä ja kerran venäläissotilas ilmestyi yön pimeydestä suomalaisten tulille tupakalle ja lämmittelemään. Sitten hän palasi omalle puolelleen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti