Alkuperäinen julkaisu 12.10.2012.
Tammetun virran viimeiset sata sivua esittelevät ne Kalle Päätalon kirjojen kaksi puolta, joiden vuorovaikutus johtivat hänen ilmiömäiseen suosioonsa. Ensin koittaa suuri ilo ensimmäisestä tukinuitosta, omasta polkupyörästä ja mukavasta uittotilistä. Heti perään alkaa isä Herkon sairaus ja tunnelma kääntyy päinvastaiseksi.
Kalle pääsi Isosyötteen maisemaan Naamanganjoen uittoon keväällä 1931. Siellä tuli selväksi, että yleismaailmallinen pula-aika on ehtinyt Selkoseen asti. Uittoa ja vesien sulamista vonkailemaan on kerääntynyt jo hyvissä ajoin joukko miehiä, joilla on hätä saada nimi kirjaan. Eväät, hartsut, ovat loppuneet eikä kottia ole luvassa ilman tietoa työhönpääsystä. Oikea nälkä kurnii suolissa.
Nämä ovat vielä työnjohtajana toimivan Herkon murheita. 10-vuotiaalle Kallelle uitto on enimmäkseen suurta seikkailua. Sen aikana puolittain isän, puolittain omalla luvalla hän saa ensimmäisen polkupyöränsä, Viktoria Verken. Hinta oli 300 markkaa.
Juuret Hirvaskosken törmässä
Uittojakso on tavallista merkityksellisempi itsellenikin. Sen päättyessä Kalle käy soutamassa Hirvaskoskella, jossa ovat osittain omat juureni, kuten sukunimestäkin voi päätellä. Tarkemmin sanottuna Hirvaskosken kartanossa, jonka olen kerran nähnyt ulkoapäin. Syntyisin olen etelän veteliä.
Siitä ei ole tietoa, miksi esi-isälle tuli juuri näihin samoihin aikoihin lähtö Hirvaskosken kartanosta. Onneksi en kuitenkaan ole kartanonperijä. Kyseessä näyttää olevan pikemminkin iso pohjalaistalo kuin se, mikä sanasta kartano ensimmäisenä tulee mieleen. Lämmitys- ja ylläpitokustannusten täytyy olla hirmuiset.
Nyt kahdeksan vuotta myöhemmin Hirvaskosken kartano on näköjään remontoitu ja se toimii matkailukäytössä. Ehkä seuraavilla Päätalo-päivillä pitää käydä sisälläkin.
Työhullun hermoromahdus
Sen verran Kalle oli nahitettuna työnkin laitaan useamman viikon uittoreissulla, että hän sai sen loputtua yli 600 markan tilin, ensimmäisensä metsämiehenä. Oliko se paljon vai vähän, selviää lukijalle heti uittojakson perään.
Syksyllä Päätalon kattilakunta kohtaa dramaattisen käänteen. Raumayhtiöltä loppuvat työt kokonaan ja Herkkokin lähetetään kotiin odottamaan tietoa mahdollisista talvisavotoista. Työhullu mies vouhkaantuu täysin. Vielä enemmän kuin töiden loppuminen häntä rassaa se, että kuukausipalkkalaisena hänelle kuitenkin palkka juoksee koko ajan, tosin 300 markalla alennettuna. Herkon alkuperäinen palkka oli 1800 markkaa kuukaudessa eli Kallen uittotili oli kolmannes työnjohtajan palkasta.
Herkon töiden loppuminen osuu hyvään aikaan, sillä käynnistymässä on juuri mökin laajennus. Herkko ei halua nähdä tätä niin. Joskus puoliksi kerjäämään joutuneena hän kokee nyt saavansa yhtiöltä almuja. Hermot alkavat toden teolla pettää. Hän kävelee vähintään kaksi kertaa viikossa kirkonkylään soittamaan piiripäällikkö Virralle, että eikö töitä ole vieläkään näkyvissä. Matkaa edestakaisin oli aina 40 kilometriä.
Loppujen lopuksi Herkon työttömyyttä ja ”ilmaista rahaa” ei kestänyt kuin kuusi viikkoa. Sitten hänet lähetettiin Latvajärvelle talvisavottaa valmistelemaan. Mies riehui jäätyvissä vesissä ja sairastui keuhkokuumeeseen. Siitä hän selvisi hengissä, mutta jälkitautina tullut henkinen sairaus kesti yli neljä vuotta ja johti perheen köyhyyteen ja jopa kerjuulle.
Nyt myös kuullaan ensimmäisen kerran ”kessäytyneestä särjestä”, joka Kallen mukaan esti suoranaiset nälkäkuolemat 1930-luvun Selkosessa. Se tarkoitti ”raskaitten painokivien alla suolaantuneita, kovettuneita ja hapantuneita kaloja”. Vieraspaikkakuntalaisten kulkijoiden mielestä kettujakin myrkytettiin lievemmillä tuoksuilla kuin mitä kessäytyneestä särjestä lähti, mutta jokijärveläisille se kuuluu olleen pottuvoin kanssa herkkuruokaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti