Niko Rantsi: Kuka viereesi jää. 319 sivua, Tammi.
Viime vuonna Suomessa ilmestyi poikkeuksellisen paljon erityisen onnistuneita esikoisdekkareita. Nyt osa niiden kirjoittajista on saanut julki toisenkin – vielä paremman – romaaninsa.
Samaan sarjaan menee myös KRP:n rikosylikonstaapeli Niko Rantsi. Hänen vuosi sitten ilmestynyt esikoisensa Sinun edestäsi vuodatettu oli hallittu avaus, jonka päähenkilö oli virkistävästi järjestyspoliisin kenttäjohtaja. Kovien rikosten maailmassa siinä silti oltiin.
Kuka viereesi jää on selkeä jatko-osa. Esikoisessa vainon kohteena olleen kenttäjohtaja Veli-Matti Suojasen ja tämän kadonneen ystävän Jussi Lehdon tapaus jatkuu jutussa, jossa päärooliin astuvat rikostutkijat. Heidän tähtäimessään on kovan linjan ammattirikollisen Pertti Mäen saaminen lopulta kiikkiin. Mäen pyörittämällä rikollisliigalla on yhteys myös Jussi Lehdon katoamiseen.
Kuten kirjan nimestäkin voi päätellä, Rantsi käsittelee dekkarijuonen ohella epäsäännöllisen ja väkivaltaisen työympäristön vaikutusta poliisien yksityiselämään.
Keskushenkilöistä rikostutkija Tommi Malkki on jo kokenut riitaisen eron ja on uuden mahdollisuuden edessä, mutta ymmärtääkö uusikaan kumppani miehen työn vaatimuksia.
KRP:n rikosylikonstaapeli Katri Rautanen on vielä naimisissa, mutta liitto rakoilee samasta syystä.
Niko Rantsin tapauksessa on selvää, että poliisiromaanin realismi on kaikilta osin korkealla tasolla, puhutaan sitten henkilöistä tai itse tutkinnasta. Rantsin vahvuus on niiden tasapaino tarinassa.Kumpikaan ei syö toista, eikä kumpaakaan ole liikaa.
Suurta ja monimutkaista poliisioperaatiota Rantsi kuvaa havainnollisesti ja tehokkaasti. Sen vaativaa monien liikkuvien osien yhteensovittamista tilanteiden koko ajan vaihtuessa voi vain ihailla.
Vaativan rikostutkinnan käänteissä vaihtevat saalistusvietti, toivo ja pettymykset, kun alamaailman todistajien luotettavuus on häilyväistä. Kuka viereesi jää kattaa melkein puolen vuoden ajanjakson. Tosielämässä jutut eivät ratkea niin kuin viihteellisissä dekkareissa, eivät välttämättä ratkea ollenkaan kovasta yrityksestä huolimatta.
Uutena oleellisena henkilönä Rantsi tuo toiseen romaaniinsa Hyvinkäällä asuvan huumekoukussa olevan pikkurikollisen Maijan. Hänen kuvauksessaan Rantsi jatkaa Matti-Yrjänä Joensuun viitoittamalla rikosten taustoja ymmärtävällä tiellä. Joensuun kirjoittajana Rantsi tunnustaa myös esikuvakseen.
Maijan tapauksessa romaanin loppu on toiveikas, mutta jää auki ainakin seuraavaan osaan. Kuka viereesi jää päättyy oikein kunnon cliffhangeriin, joten ei muuta kuin Rantsin kolmosta odottamaan erittäin suurella mielenkiinnolla. Perinteiselle poliisiromaanille on aina paikkansa, etenkin kun se tekee niin osaavasti kuin Niko Rantsi.
Tuntuu kuin Rantsi itse olisi elänyt kaikki kuvaamansa roolit. Niin todentuntuisia henkilöhahmot ovat! Olen myös Rantsin kirjojen suuri ystävä. Ei mitään yliampuvaa vaan arkipäivän sankaruutta.
VastaaPoistaTuo on totta. Kokemus näkyy, mutta Rantsi ei sorru vain kuvittamaan työtään, vaan on ihmeen hyvä henkilökuvauksessa ja juonenpunojana. Hyvää pohjustusta myös seuraavaan osaan.
VastaaPoista