Mikael Hjorth ja Hans Rosenfeldt: Vihan jäljet (Som man sår). Suomentanut Elina Lustig. 453 sivua, Otava.
Kriminaalipsykologi Sebastian Bergman on ruotsalaisten dekkarien vastenmielisin päähenkilö. Itsekeskeisyydessään täysin holtittomalle Bergmanille vetää vertoja vain Leif GW Perssonin epäpätevä, mutta itsevarma poliisi Evert Bäckström.
Sebastian Bergman on ruotsalaisten tv-dekkarien käsikirjoittajien Mikael Hjorthin ja Hans Rosenfeldtin onnistunut luomus. Nyt jo seitsemänteen osaan edenneen murharyhmästä kertovan sarjan päähenkilöt ovat erikoisen onnistuneita kaikessa monisäikeisyydessään ja henkilöiden keskinäiset suhteet tuovat kirjoihin oman jännitteensä sen lisäksi, että kirjojen juonet ovat koukuttavia ja jännittäviä.
Vihan jäljissä murharyhmän johtoon on astunut Vanja Lithner, jonka elämän Sebastian Bergman on sekoittanut perusteellisesti sarjan aiemmissa osissa. Bergman on paljastunut Vanjan oikeaksi isäksi ja nyt hän on myös seestynyt isoisä. Parisuhdekin toimii teknisen tutkijan Ursulan kanssa.
Sebastian Bergman näyttää olevan sivuroolissa omassa sarjassaan. Hän on irtaantunut murharyhmän avustajan roolista eikä ole mukana, kun Vanjan johtama ryhmä jahtaa murhaajaa Karlshamnissa. Joku ampuu ihmisiä kiihtyvään tahtiin ja katoaa jälkiä jättämättä. Mikään ei näytä yhdistävän uhreja.
Lukija tietää enemmän kuin poliisit. Bonnie ja Clyde -tyyppinen nuori parivaljakko rakastaa toisiaan ja kiertää kostamassa vanhoja vääryyksiä. Alkunsa tapahtumat saavat luokkakokouksesta.
Hjorthin ja Rosenfeldtin tarina kulkee sujuvasti ja ammattitaitoisesti, mutta Sebastian Bergman -sarjan paras taika tuntuu olevan kateissa, kun päähenkilö on poissa. Hän näkee painajaisia vuoden 2004 Tapaninpäivän tsunamista, jossa menetti perheensä ja muuttui ihmisenä paskiaiseksi.
Mutta eihän se niin mene, että taitava kirjailijakaksikko olisi tälläkään kertaa tyytynyt rutiinidekkariin. Pitkälti yli kirjan puolivälin kestävä sinänsä kaikin puolin vetävä murhaajajahti paljastuu vain esinäytökseksi.
Kuten sarjan lukijat hyvin tietävät, Vanjan luottomies Billy elää kaksoiselämää. Huipputason rikostutkija on myös himomurhaaja, jonka sisäinen käärme herää jälleen ja vaatii lisää uhreja Billyn pyhistä lupauksista huolimatta. Hänestä on tulossa kaksosten isä, joten enää ei ole varaa mokata.
Hjorth ja Rosenfeldt kehittävät dekkarinsa kakkosjuonesta oikeasti jännittävän kilpajuoksun, sillä pelissä ovat Bergmanille rakkaimmat ihmiset, eikä koskaan voi olla varma, että hyvin tässä lopulta käy. Sen verran kieroja juonia kaksikko on aiemminkin punonut.
Rosenfeldtilta ilmestyi viime vuonna erittäin hieno Haaparantaan sijoittuva dekkari Surman susi, mutta Vihan jälkien totaalinen yllätysloppu antaa ymmärtää, että Sebastian Bergman -sarjakin saa lisää jatkoa. Lisää sotkuisia ja niin kiinnostavia ihmissuhteita on luvassa.
Missä muuten viipyy Sebastian Bergman -tv-sarjan Suomen esitys? Sitä on näemmä tehty kaksi kautta vuosina 2010-2013 ja pääosissa tietysti kaikkia muitakin suuria ruotsalaisia dekkarihahmoja esittänyt Rolf Lassgård.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti