Brezhnev epäröi pitkään Tsekkoslovakian miehitystä

Julkaistu Kansan Uutisissa 18.1.2000.

NKP:n politbyroo jakautui Tshekkoslovakian miehityksen alla selkeästi haukkoihin ja maltillisempiin, kertovat KGB:n arkistot. KGB:n johtaja Juri Andropov vaati sotatoimia jo keväällä 1968.

Toisen maailmansodan jälkeen Neuvostoliitto suoritti kolme interventiota naapurimaihinsa: Unkariin 1956, Tshekkoslovakiaan 1968 ja Afganistaniin 1979. Neuvostoliiton tiedustelupalvelulla KGB:llä oli jokaisessa "normalisoinnissa" merkittävä osa.

Unkarin "normalisoinnista" huolimatta lännen vaikutus näytti leviävän sosialistisiin maihin 1960-luvulla, mikä pantiin ärtymyksellä merkille Neuvostoliitossa. KGB valitti länsimaisten arvojen valtaavan alaa sosialistisissa maissa. Vaikutteita virtasi niin länsimaisten radioasemien kuin kirjeenvaihdon ja turisminkin kautta. 168 000 unkarilaista ja 150 000 tshekkiä vieraili länsimaissa vuonna 1964 eikä moniakaan heistä valvottu matkan aikana, KGB paheksui.

Neuvostoliitossa oltiin 1960-luvun puolimaissa huolissaan varsinkin muiden sosialististen maiden nuorisosta, joka oli enemmän kiinnostunut pop-musiikista kuin ideologisesta taistelusta. KGB:n tarkan kirjanpidon mukaan nuoriso Unkarissa syyllistyi vuosina 1965 ja 1966 peräti 87 000 kertaa "vihamieliseen asenteeseen" ja "vahingolliseen tekoon" sosialismia vastaan.

Reforminpoikaset 1960-luvun puolivälin Tshekkoslovakiassa eivät silti herättäneet suurta huolta Neuvostoliiton johdossa. Kommunistisen puolueen pääsihteeri Leonid Brezhnev kieltäytyi tukemasta Tshekkoslovakian vanhan kaartin puoluejohtajaa Antonin Novotnya uudistajien erovaatimuksia vastaan vuonna 1967. Jopa Neuvostoliitossa Novotnya pidettiin stalinistisena kiusankappaleena.

46-vuotias Aleksander Dubcek valittiin Tshekkoslovakian kommunistisen puolueen pääsihteeriksi 5. tammikuuta 1968. Venäläisillä ei ollut aihetta huoleen, olihan Dubcek viettänyt nuoruutensa Neuvostoliitossa ja valmistunut erinomaisin arvosanoin Moskovan puoluekoulusta 1958. KGB:ssä hänet tunnettiin "meidän Sashana."

Miehitys esillä jo maaliskuussa

Maaliskuun puolivälissä Moskovalle selvisi, ettei ihmiskasvoisen sosialismin puolesta puhunut Dubcek enää sallisi Neuvostoliiton kontrolloida Tshekkoslovakian armeijaa ja salaista poliisia.

Ensimmäisen kerran Tshekkoslovakian miehitys nousi politbyroossa keskusteluun jo 21. maaliskuuta 1968. Sen otti esille Ukrainan puoluejohtaja Pjotr Shelest, jonka mukaan koko sosialistinen leiri oli joutunut vaakalaudalle Prahan keväässä.

Shelest sai tukea KGB:n johtajalta Juri Andropovilta. Sen sijaan Brezhnev ja pääministeri Aleksei Kosygin epäröivät ryhtymistä sotilastoimiin lähes loppuun asti.

Tshekkoslovakian asiassa todellisena haukkana esiintyneellä, 1980-luvulla NKP:n pääsihteeriksikin nousseella Andropovilla oli jo käytännön kokemustakin kapinan kukistamisessa. Neuvostoliiton lähettiläänä Budabestissa 1956 Andropov oli päätekijöitä Unkarin kansannnousun murskajaisissa.

Illegaaleja ensi kertaa veljesmaahan

Tshekkoslovakiassa Juri Andropov käytti työkaluinaan maahan solutettuja illegaaleja, jotka esiintyivät länsimaalaisina. Yleensä illegaaleja oli lähetetty länsimaihin tai sosialististen maiden lomakeskuksiin solmimaan kontakteja länsituristeihin. Prahan kevään aikana neuvostoagentteja solutettiin ensimmäisen kerran suurempi määrä vakoilemaan ja provosoimaan liittolaismaassa.

Toukokuun puoliväliin mennessä KGB lähetti PROGRESS-operaatiossa Tshekkoslovakiaan ainakin 15 illegaalia. He esittivät turisteja, lehtimiehiä, liikemiehiä ja opiskelijoita mm. Länsi-Saksasta, Itävallasta ja Englannista. Jokainen sai mukaansa 300 dollarin kuukausipalkan sekä rahat matkakuluihin ja asunnon vuokraan.

Samaan aikaan Andropov vahvisti KGB:n Prahan toimistoa. KGB toimi Prahassa Tshekkoslovakian salaisen poliisin StB:n päämajassa. Nyt Andropov lisäsi tshekkien tietämättä KGB:n miehitystä Neuvostoliiton suurlähetystössä huhtikuun lopulla. Tehtävänä oli mm. koordinoida illegaalien työtä.

Lisäksi kummankin KGB:n toimiston tehtävänä oli etsiä luotettavia ja neuvostomyönteisiä henkilöitä miehityksen jälkeiseen Tshekkoslovakian hallitukseen.

Solutusta ja yllytystä

Tshekkoslovakiaan lähetetyillä illegaaleilla oli kaksi päätehtävää. Yhtäältä heidän tuli soluttautua vastavallankumouksellisiksi määriteltyihin ryhmiin ja raportoida niiden aikeista. Toisaalta "vastavallankumouksellisia" tuli provosoida tekoihin, jotka oikeuttavat miehityksen osoittamalla, että käynnissä oli oikeiston ja länsimaisten tiedustelupalvelujen johtama vallankaappaus.

Tshekkijournalisteja provosoitiin kirjoittamaan neuvostovastaisia artikkeleita ja vastavallankumouksellisiksi nimettyjä järjestöjä yritettiin saada kiinnostumaan lännen aseavusta.

Heinäkuun puolivälissä operaatio KHODOKI olikin tuottanut tulosta. Pravda saattoi raportoida, että Tsekkoslovakian Länsi-Saksan vastaiselta rajalta oli löytynyt amerikkalaisia aseita. Venäläisviranomaisilla oli hallussaan myös USA:n salainen suunnitelma vanhan järjestyksen palauttamiseksi Tshekkoslovakiaan.

10. toukokuuta Aleksei Kosygin lähetti Tshekkoslovakian edellisessä kuussa nimitetylle pääministerille Oldrich Cernikille kirjeen, jossa tämä syytti länsituristeiksi naamioituneiden agenttien ja sabotöörien soluttautuvan Tshekkoslovakiaan kehnon rajavalvonnan takia.

Kosygin ei tullut maininneeksi, että agentit ja sabotöörit olivat KGB:n miehiä ja naisia.

Provosoimattakin neuvostojohdolla riitti aiheita hurjistumiseen. Prahan vappukulkueissa oli hylätty perinteiset puoluetta ja Neuvostoliittoa ylistävät iskulauseet. Nyt kannettiin banderolleja, joissa luki "Kauan eläköön Neuvostoliitto — omalla kustannuksellaan."

Vaaran tunnetta lisäksi se, että Moskovan näkökulmasta edes StB ei ollut enää luotettavissa käsissä.

Vaimojen murhilla lisää painetta

NKP:n politbyroo kokoontui 19. heinäkuuta keskustelemaan Prahan tilanteesta. Leonid Brezhnev esitti, että tshekkijohtajien kanssa neuvoteltaisiin vielä kerran rauhanomaisesta ratkaisusta. Juri Andropov oli välittömän toiminnan kannalla. Neuvotteluilla ei olisi mitään vaikutusta, mutta viivyttely vain vahvistaisi oikeistoa.

Ulkoministeri Andrei Gromyko veti yhteen kokouksen enemmistön kannan. Dubcekin kanssa neuvotellaan, mutta kyseessä ei ole muu kuin välttämätön miehitystä edeltävä toimi, koska tshekit eivät kuitenkaan suostu neuvostojohdon esityksiin.

Politbyroolle ei näytetty Washingtonin suurlähetystössä tiedustelumiehenä toimineen Oleg Kaluginin raportteja, joiden mukaan CIA ei manipuloinut Prahan muutosliikettä.

Viimeinen neuvottelu pidettiin 29:nnestä heinäkuuta elokuun ensimmäiseen päivään ja se päättyi tuloksetta.

KGB:ssä pohdittiin samaan aikaan, miten lisätä painetta. Vasili Mitrohinin arkiston mukaan suunnitteilla oli joidenkin tshekkoslovakialaisten venäläissyntyisten vaimojen murhaaminen, mistä olisi syytetty vastavallankumouksellisia. Suunnitelmaa ei kuitenkaan pantu toimeen.

Neuvostoliitto ja luotettavat Varsovan liiton maat Bulgaria, DDR, Unkari ja Puola päättivät Tshekkoslovakian miehityksestä Moskovassa 18. elokuuta. 20. elokuuta kello 16 asiasta kerrottiin StB:n luotettaville virkailijoille.

Miehityksen alkaessa seuraavana päivänä uusi hallitus oli jo valmiina Neuvostoliiton Prahan lähetystössä.

.Mikä Mitrohinin arkisto?

KGB:n entinen arkistovirkailija Vasili Mitrohin salakuljetti länteen joukon turvallisuuspalvelun huippusalaisia arkistoja loikatessaan Moskovasta vuonna 1992.

Arkistot sisälsivät tietoja tuhansista Neuvostoliiton hyväksi vakoilleista agenteista eri puolilla maailmaa. Osa on mainittu vain koodinimillä.

Mitrohin työskenteli lähes 30 vuotta KGB:n arkistossa. Vuonna 1972 hän sai vastuulleen arkiston siirron Moskovan ulkopuolelle rakennettuun KGB:n uuteen päämajaan.

Muuttotyön kuluessa Mitrohin käytti yli kymmenen vuotta huippusalaisten asiakirjojen kopiointiin. Kopiot hän salakuljetti päivittäin työpaikaltaan ja säilytti niitä datsansa lattian alla.

Mitrohinin kokoama arkisto sisältää tietoja Leninin ajoilta 1980-luvulle.

Viime syksynä Mitrohinin ja tiedustelutoimintaan erikoistuneen kirjailija Christopher Andrewn yhteistyön tuloksena ilmestyi kirja The Mitrokhin Archive, joka sisältää arkistopaljastuksia KGB:n toiminnasta Euroopassa ja muualla länsimaailmassa.  Kirjan tekeillä oleva toinen osa käsittelee KGB:n toimintaa muualla maailmassa.

Vaikka Suomi oli sodan jälkeen Neuvostoliiton ehtymättömän mielenkiinnon kohteena, ei Mitrohinin arkisto sisällä juuri mitään suomalaisia koskevia paljastuksia. Ainoa SKP:tä koskeva tieto liittyy entiseen pääsihteeriin Ville Pessiin.

Vuonna 1977 KGB antoi Pessille tehtäväksi etsiä henkilöitä vakoojakoulutukseen. KGB:n Baranovina tuntemaa Pessiä pyydettiin etsimään neljä tai viisi SKP:n myötäilijää, mutta ei julkijäsentä, koulutettavaksi Nato-kohteiden vakoiluun.

Lisäksi Ville Pessin oli määrä etsiä pari mahdollista agenttia, jotka työskentelevät rekisteriviranomaisten parissa ja voivat hankkia asiakirjoja, joiden avulla vakoilijoille rakennetaan peitehenkilöllisyyksiä.

Kirja ei kerro, tarttuiko Pessi toimeen.