Julkaistu Kansan Uutisissa 24.3.2000.
Vladimir Iljitsh Lenin oli ikoni paitsi Neuvostoliiton, myös lännen kommunisteille. Pieni suuri partaveitsenterävä mies, joka henkilökohtaisilla ominaisuuksillaan ratkaisi lokakuun vallankumouksen 1917. Ehtymätön ajattelija, jonka opit muodostivat täydellisen filosofisen ajatusmallin.
Dmitri Volkogonov luo kirjassaan The Rise And Fall Of Soviet Empire toisenlaista Lenin-kuvaa. Hänelle Lenin oli pelkuri, joka seurasi Venäjän vallankumousta edeltäneiden vuosien kuohuntaa lähinnä lehdistön kautta maanpaossa turvallisessa Sveitsissä.
Volkogonoville Lenin oli myös yksiulotteinen mies. Häntä kiinnosti ainoastaan valta. Vallankumous oli hänelle päämäärä sinänsä, ei se, mihin vallankumousta käytettäisiin.
Maailmanvallankumous oli Leninille suoranainen pakkomielle, jonka toteutumisesta hän julisti niin hourupäisiä ennustuksia, että Leninin kootuista teoksista jouduttiin myöhemmin julkaisemaan editoituja laitoksia.
Esimerkiksi puhuessaan Kominternin kokouksessa 17. heinäkuuta 1921 Lenin sanoi, että vain typerykset kiistävät kommunismin voittokulun Ranskassa, Englannissa ja Saksassa. Puhetta ei koskaan julkaistu joko taktisista syistä tai sitten toverit halusivat salata sen hölynpölynä, Volkogonov kirjoittaa.
Maailmanvallankumouksen ideaa Lenin oli kehitellyt niin epätodennäköisessä paikassa kuin Sveitsissä, jonka hän näki maanpakonsa aikana olevan vallankumouksellisessa tilanteessa
"Historiallinen Komintern"
Maailmanvallankumousta levittämään tarvittiin kansainvälinen kommunistinen liike. Helmikuussa 1919 Moskova kutsui radiolähetyksellä kokoukseen kaikkia, jotka jakavat saman näkemyksen Venäjää nyt hallitsevien sosialistien kanssa.
Maaliskuussa 1919 pidettyyn Kominternin perustavaan kokoukseen löytyi 52 edustajaa, joista 34:llä oli valtuudet allekirjoittaa mitään sopimuksia puolueidensa puolesta. Suomesta paikalla oli Otto-Wille Kuusinen.
Lenin julisti kokouksen avauspuheessaan tämän joukon valtaisaa maailmanhistoriallista merkitystä. Hänen mukaansa kokous todisti poroporvarillisen demokratiakäsityksen lopullista tuhoa. Länsimaissa samaan aikaan käynnissä ollut työläisten ammatillinen järjestäytyminen merkitsi Leninin mukaan neuvostojärjestelmän voittoa.
Kominternin johtoon valittu Grigori Zinoviev pisti vielä paremmaksi: Vuoden kuluttua kukaan ei enää edes muista kapitalismin ja kommunismin välistä taistelua, koska koko Eurooppa on silloin kommunistinen.
Lenin julisti kokouksessa kokoontumis-, puhe- ja lehdistönvapauden merkityksettömäksi porvarilliseksi hapatukseksi.
Vallankumousta ryhdyttiin viemään jo Leninin toimesta Moskovan muhkealla taloudellisella tuella länteen.
Salailun valtakunta
Leninin luomuksia olivat yhteiskunnan äärimmäinen salamyhkäisyys, ihmisten massiivinen tarkkailukoneisto ja eliitin etuoikeudet. Leninin oppeja seuraten Neuvostoliitossa ei koskaan tiedetty politbyroon jäsenten palkkoja, ulkomaille maksettujen kommunistijärjestöjen avustusten määrää, vankien määrää, puolueesta erotettujen määrää, rikostilastoja eikä paljon muutakaan.
Leninin ajoista Neuvostoliiton loppuun asti valtion ja puolueen johto oli itse itseään täydentävä järjestelmä, ja tämä oli Dmitri Volkogonovin mukaan myös yksi pääsyy siihen, että imperiumi tuhoutui.
Ihmisten valvonta aloitettiin voimalla heti vallankumouksen jälkeen. Stalinin kuolemaan mennessä 11 miljoonaa ihmistä oli värvätty urkkimaan neuvostoväestön tekemisiä, puheita ja mielipiteitä.
Puolueen likaisten operaatioiden työkaluna oli alkuvaiheessa salainen poliisi Tsheka, joka sai vapaat kädet vastavallankumouksellisten teloituksiin ja keskitysleirien perustamiseen. Samaan aikaan Lenin lupaili julkisesti bolshevikkien poistavan kuolemanrangaistuksen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti