perjantai 31. tammikuuta 2020

KGB:n Andropov suunnitteli itävaltalaisten juomaveden pilaamista kääntääkseen huomion Prahan keväästä


Christopher Andrew ja Vasili Mitrohin: The Mitrokhin Archive.
Julkaistu Kansan Uutisissa 8.2.2000.

Vuonna 1967 KGB:n johtajaksi noussut Juri Andropov halusi olla toiminnan mies. Seuraavana vuonna Prahan kevään haukkoihin kuulunut Andropov ilmoitti KGB:n johtoon tullessaan haluavansa nostaa salaisen poliisin erikoisoperaatioiden merkitystä Neuvostoliiton ulkopolitiikassa. Andropov vaati offensiivisempaa otetta vihollisia vastaan erityisesti KGB:n ulkomaantiedusteluosasto FCD:ltä.

Uudelleen organisoidun ulkomaantiedustelun päätehtäviksi asetettiin poliittiset erikoisoperaatiot ja sabotaasi. Tuhotöille kehitettiin uudet koodinimet. Sabotaasioperaatio oli lilja, pommia kutsuttiin kukkavihoksi, sytytintä pikkukukaksi, räjähdysaine oli loiste ja sabotööri puutarhuri.

Andropovin kauden erikoisoperaatiot saivat lentävän lähdön, kun sotilasjuntta kaappasi vallan Kreikassa keväällä 1967. Kreikan kommunistinen puolueen jouduttua maan alle KGB neuvoi NKP:n keskuskomiteaa etsimään kontaktin maanalaiseen puolueeseen sekä tarjoamaan sille poliittista ja aineellista apua. Aineellisella avulla tarkoitettiin rahaa ja välineitä sissisotaa varten.

Samalla KGB:n ulkomaantiedustelu käynnisti valmistelut sissisodan varalle myös Italiassa. Italian kommunistisen puolueen johto oli viestittänyt vallankaappauksen uhasta Italiassa jatkona Kreikan tapahtumille.

Bodenjärvi piti saastuttaa

Andropovin aikana KGB:ssä kehiteltiin mielikuvituksellisia suunnitelmia erikoisoperaatioiksi, mutta harvat niistä johtivat mihinkään. KGB perääntyi kerta toisensa jälkeen pelosta, että hankkeen todellinen moottori paljastuisi kaikesta peittelystä huolimatta.

Yksi tällainen operaatio koski lännen huomion siirtämistä pois Prahan kevään tapahtumista. Ajatuksena oli sabotoida Italian ja Länsi-Saksan välinen öljyputki Bodenjärven Itävallan puoleisen pään saastuttamiseksi. Suunnitelmat ja valmistelut räjähteiden kuljettamiseksi Wienin lähetystön kautta olivat jo pitkällä, mutta tyypilliseen tapaan poliittisen riskin takia tämä operaatio ZVENO peruutettiin.

KGB:n erikoisoperaatioita kritisoitiin myös keskuskomiteassa vuonna 1969. Eräässä sen raportissa todettiin, että viimeisimmän kolmen vuoden aikana oli onnistuttu vain kerran Istanbulissa. Vasili Mitrohinin arkistot eivät kerro, mikä oli tuo onnistunut operaatio.

Washingtonin suurlähetystössä toimineen Oleg Kaluginin mukaan KGB:llä riitti suuria suunnitelmia myös USA:n ja Englannin maaperällä. KGB kehitteli keinoja juomaveden myrkyttämiseksi Washingtonissa ja USA:n johtajien salamurhaamiseksi. Lontoossa mietittiin metron hukuttamista veden alle ja pommikoneiden tuhoamista lentokentille.

CIA-virkailijaa ei saatu kaapatuksi

Myös Juri Andropov joutui miettimään strategiaansa uudelleen. Koska KGB:n suora toiminta näytti riskialttiilta, hän käänsi katseensa eri maissa toimiviin terroristijärjestöihin. KGB ryhtyi toimittamaan aseita mm. IRA:lle.

Se ei silti helpottanut Andropovin tuskaa, sillä samaan aikaan 1960- ja 70 -luvun vaihteessa CIA näytti tehneen onnistuneita iskuja KGB:n agentteja ja muita neuvostoliittolaisia vastaan eri puolilla maailmaa. Ainakin useita heistä katosi jäljettömiin noihin aikoihin. Tosiasiassa kyse oli monissa tapauksissa loikkauksesta, mutta hätääntynyt suurlähetystö raportoi kotimaahan virkailijan joutuneen CIA:n sieppaamaksi.

21. toukokuuta 1970 Andropov kirjoitti Leonid Brezhneville CIA:n uskaltautuvan provokaatioihin, koska Neuvostoliitto ei vastaa niihin riittävän lujaa. Andropov totesi, että on tullut korkea aika antaa amerikkalaisille opetus ja kaapata CIA:n virkailija.

Poliittisen riskin takia KGB ei ryhtynyt tälläkään kertaa itse toimeen, vaan kaappauksen suorittajaksi valittiin Wadi Haddad palestiinalaisten PFLP-puolueesta. Haddad oli värvätty KGB:n agentiksi koodinimellä NATSIONALIST. Tarkoituksena oli kaapata Libanonissa toimiva CIA:n virkailija, kuljettaa hänet Neuvostoliittoon ja pumpata tietoja USA:n operaatioista Lähi-idässä. Epäilykset kaappauksesta lankeaisivat palestiinalaississien päälle.

Leonid Brezhnev antoi luvan kaappaukselle 25. toukokuuta. Operaatio ei koskaan onnistunut ja suunnitelmakin kuivui vähitellen kokoon.

Kirjepommeja Thatcherille

USA:n astuttua presidentti Ronald Reaganin aikaan kylmä sota alkoi kiihtyä. Neuvostoliitossa pelättiin USA:n suunnittelevan ydinaseiden ensi-iskua ja Juri Andropov kiinnostui ensin KGB:n johtajana ja myöhemmin NKP:n pääsihteerinä terroristien käyttämisestä USA:n ja Naton kohteita vastaan. Itä-Saksasta tuli terroristiryhmien suoja- ja koulutuspaikka.

Vuonna 1983 KGB ja sotilastiedustelu GRU käynnistivät yhteisen operaation löytääkseen todisteita Naton kaavailemasta yllätysiskusta. Samalla Andropov määräsi valmisteltavaksi kostoiskuja Naton ja USA:n Euroopassa sijaitseviin kohteisiin. Suunnitteilla oli mm. kirjepommeja Englannin pääministerin Margaret Thatcherin virka-asuntoon.

Vuoteen 1985 mennessä tämä operaatio RYAN kuivui vuorostaan kokoon, osittain siksi, että Natolta löytynyt mitään suunnitelmaa ensi-iskusta.

250 000 paria käsirautoja elokuussa 1991

KGB:n viimeinen neuvostoaikainen operaatio ei kohdistunut vanhaa päävihollista Natoa vastaan, vaan oman maan reformisteja kohtaan.

KGB:n uusi uusi johto kokoontui 8. joulukuuta 1990 pohtimaan, miten vanha valta voidaan turvata Neuvostoliitossa Mihail Gorbatshovin uhkaavilta uudistuksilta.

Seuraavat kahdeksan kuukautta KGB:n uusi johtaja Vladimir Krjutshkov yritti turhaan saada Gorbatshovia julistamaan maan hätätilan kautta normalisoinnin tielle.

4. elokuuta 1991 Gorbatshov matkusti lomalle Krimille aikomuksenaan palata Moskovaan 20. elokuuta.

Päivä Gorbatshovin lähdön jälkeen Krjutshkov sekä puolustusministeri Dimitri Jazov ja sisäministeri Boris Pugo kokoontuivat KGB:n sanatorioon valmistelemaan poikkeustilaa ja itsensä julistamista maan johtoon.

Vallankaappauksen valmistelu käynnistyi välittömästi. Poikkeustilakomitea painatti 300 000 pidätysmääräystä ja teetätti 250 000 paria käsirautoja.

KGB:n henkilökunta kutsuttiin lomalta ja asetettiin hälytysvalmiuteen tuplapalkalla. Lefortovon vankilan kaksi ylintä kerrosta tyhjennettiin odottamaan arvovieraita.

18. elokuutta poikkeustilakomitea yritti vielä kerran saada Gorbatshovin julistamaan Neuvostoliittoon poikkeustilan. Kun hän yhä kieltäytyi, Gorbatshov pantiin arestiin lomapaikassaan. Julkisuuteen kerrottiin Gorbatsovin sairastuneen ja varapresidentti Gennadi Janajev nostettiin virkaa tekeväksi presidentiksi.

Vallankaappaus onnistui surkeasti. Alfa-joukkojen ei onnistunut pidättää Venäjän federaation presidenttiä Boris Jeltsiniä eikä yhtään pidätystä tehty. Vallankaappaus kuivui kokoon neljässä päivässä ja sitä myöten päättyi myös KGB:n tarina.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti