Michael Connelly: Kadonnut valo (Lost Light). Suomentanut Mika Tiirinen. Gummerus. 374 sivua.
Julkaistu Kansan Uutisissa 12.11.2004.
Los Angeles Timesin entisen rikosreportterin Michael Connellyn Harry Bosch -dekkarit ovat olleet viime vuosien juhlituimpia. Entisessä ammatissaan Connelly voitti Pulitzer-palkinnon ja kirjailijana hänet on palkittu monta kertaa eri puolilla maailmaa.
Michael Connelly on tehnyt välillä syrjähyppyjä, mutta palannut aina alkuperäisen sankarinsa losangelesilaisen poliisin Harry Boschin alakuloiseen maailmaan.
Harry Bosch on Vietnam-veteraani, itsepäinen poliisi, oman tiensä kulkija, jonka kahnaukset esimiesten kanssa vain pahenevat sarjan edetessä. Edellisessä kirjassa Luukaupunki pomo antaa suoraan ymmärtää, että Harryn olisi syytä jäädä eläkkeelle.
Niinpä tässä yhdeksännessä ja uusimmassa kirjassa (kaikkia ei ole suomennettu ja osa on suomennettu "väärässä" järjestyksessä) Bosch on saanut tarpeekseen ja käyttänyt tilaisuutensa jäädä eläkkeelle 25 vuoden palveluksen jälkeen.
Mutta vanha juttu ei jätä häntä rauhaan. Elokuvayhtiön tuotantoapulaisen murha ja elokuvatuotannossa kadonneet miljoonat pistävät Harryn harjoittamaan yksityisetsivän tointa omaan laskuunsa.
Ilman virkamerkkiä reitit näyttävät sulkeutuvan, mutta omia kanaviaan käyttäen Bosch pääsee ison jutun, liian ison, jäljille. Hän saa huomata, että syyskuu 2001 muutti Amerikan perusteellisesti, ja lain ja laittomuuden raja on entistäkin hämärämpi. FBI elää muuriensa takana omaa elämäänsä omine lakeineen.
Kadonnut valo on ensimmäisiä ns. 9/11:n jälkeisiä romaaneja, jossa kuvataan USA:n uutta henkistä ilmapiiriä eikä se kuva ole kaunis. Hyviä poliisiromaaneja ennenkin kirjoittanut Michael Connelly ylittää itsensä kirjalla, joka nousee paljon tavallisten dekkareiden yläpuolelle. Juuri tällä tavalla parhaat nykydekkarit heijastavat yhteiskuntaa, josta ne syntyvät.
Connellya on ennenkin pidetty Raymond Chandlerin ja Dashiell Hammetin manttelinperijänä, mutta vasta nyt tällaisilla vertailuilla alkaa olla katetta.
Mutta kovasti on maailma muuttunut 50 vuodessa. Kun Phillip Marlowen leipätyönä olivat turmeltuneiden rikkaiden aiheuttamat harmit, niin 2000-luvun Yhdysvalloissa koko valtiokoneisto on valmis tarvittaessa uhraamaan yksityisen ihmisen oletettujen turvallisuusuhkien vuoksi.
1970-luvulla monet muistettavat amerikkalaiselokuvat kuvasivat ajan vainoharhaa (Parallax View, Presidentin miehet, Keskustelu). Se oli kuitenkin vain verryttelyä 2000-luvun Amerikkaan verrattuna.
Aivan erityisen hyväksi Connellyn kirjan tekee kuitenkin se, miten tunteikkaasti se etenee yleisen ja yksityisen välillä. Pokerin viemä entinen FBI:n agentti ja Harry Boschin entinen vaimo Eleanor Wish tekee paluun tässä kirjassa ja tarjoaa sen kaikkein suurimman yllätyksen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti