Ilkka Remeksen Itäveri ei jännitä

Ilkka Remes: Itäveri. WSOY.
Julkaistu Kansan Uutisissa 25.10.2002.

Mitähän tästä oikein pitäisi ajatella?
 Taloustieteitä opiskellut kokki saa selville, ettei olekaan vasemmistolaisten vanhempiensa oikea lapsi, vaan hänet on adoptoitu 1970-luvulla DDR:ssä. Ulkoministerin poika Juho Nortamo selvittää käden käänteessä oikeat vanhempansa ja löytää Moskovasta biologisen isänsä, öljymiljonäärin, jolla on läheiset suhteet Kremliin. Muutaman mutkan kautta Juholla on näpeissään Venäjän presidentti. Palautuuko Viipuri Suomelle?
 Trillereissä kaikki on mahdollista ja kuvioiden pitääkin olla suuria. Itäveressä laajempana taustakuviona on vielä Venäjän ja USA:n kamppailu Kaspianmeren öljyvarojen hallinnasta.
 Megameininkiä tarvitaan, mutta tällä kertaa Ilkka Remes ylittää uskottavuuskynnyksen liian korkealta. Tämän syksyn uutuus ei yksinkertaisesti toimi. Seikkailun jokamies kohtaa aivan liian uskomattomia käänteitä ja ylittää jokaisen esteen onnellisten sattumien avulla.
 Jännitys ei nouse remesmäisiin mittoihin edes lopun takaa-ajon aikana, koska kaikki käy Juholta niin helposti. Ja varsinainen loppuratkaisu on todellinen antikliimaksi.
 Ilkka Remeksen mukaan kirjan tausta löytyy Argentiinan sotilasjuntan aikaisista tapahtumista. Monet "kadonneiden" lapset saivat selville, että heidän oikeat vanhempansa oli tapettu ja adoptiovanhemmat olivat tappajia.
 Samantapaisesta lähtökohdasta Juho Nortamo joutuu uuteen elämäntilanteeseen ja kyseenalaistamaan vanhat asenteensa. Yhtäkkiä anti-attacilainen onkin kansallistamassa venäläistä öljyjättiä.
 Kritiikistä huolimatta Ilkka Remestä pitää jälleen kerran onnitella iskemisestä ajan hermoon. Taistelu vaikutusvallasta Kaspianmeren öljykentillä ei voisi olla ajankohtaisempi jännärin aihe. Harmi vain, että Remeksen käsittelyssä se tuntuu päälleliimatulta. On pitänyt olla joku lanka, jonka kautta tapahtumiin voi kytkeä myös USA:n presidentin.