Van Veeteren ja naisen kolkko kosto

Håkan Nesser: Syntymämerkki (Kvinna med födelsemärke). Suomentanut Saara Villa. 312 sivua. Tammi.
Julkaistu Kansan Uutisissa 24.9.2002.

Håkan Nesserin neljäs Van Veeteren -dekkari on häkellyttävän hyvä. Aiemmissa romaaneissa vaivanneet keinotekoisuudet ja päähenkilön yli-ihmismäisyydet ovat poissa. Jäljellä on kirkas rikostarina, josta ei puutu mitään eikä ole mitään liikaa.
 Nesserin tarina sinänsä kuuluu dekkareiden vakiokalustoon. Nainen kostaa kokemansa vääryyden murhaamalla syylliset yksi toisensa jälkeen. Poliisit yrittävät ymmärtää, mistä on kyse. Ja kun vihdoin ymmärtävät, pysäyttää murhaajan, kun hänen tehtävänsä on vielä kesken.
 Miten Van Veeterenin ryhmä tässä onnistuu, sitä ei parane tässä paljastaa, sillä epäsovinnaisiin loppuratkaisuihin mieltynyt Nesser yllättää tälläkin kertaa.
 Håkan Nesser saattaa olla tämän hetken dekkarikirjailijoista paras kirjoittaja. Hänen ilmeikäs kielensä hyväilee aivopoimuja. Kielikuvat ovat tuoreita ("päivä raahautui eteenpäin kuin hylje autiomaassa") ja dialogi vaivattoman luontevaa.
 Nesserin aiemmissa kirjoissa häiritsevä tekijä on ollut komisario Van Veeterenin ylivertaisuus. Muut poliisit tekevät normaalia tutkintaa etenemättä juuri mihinkään. Sitten Van Veeteren selvittää jutun lähes papereiden perusteella.
 Nyt Håkan Nesser palaa tavallisen poliisiromaanin muotoon. Pääosassa ei ole yksi komisario, vaan tutkintaryhmä, joka etenee vääjäämättä kohti ratkaisua. Mutta niin etenee myös tehtäväänsä suorittava kostaja, murhaaja, jonka teot saavat uskottavan tuntuisen selityksen.
 Syntymämerkki on vuoden parhaita dekkarisuomennoksia.