Matti Remes: Tappotanssi. Tammi. 256 sivua
Julkaistu Kansan Uutisissa 17.4.2003.
Matti Remeksen esikoisdekkari Tappotanssi lähtee liikkeelle tymäkästi. Hangon rantahietikolta löytyy murhattuna kaulaansa myöten maahan haudattu mies. On kuin hän olisi kuollut jonkin sairaan rituaalin osana.
Ja kun vauhtiin päästään, tulee ruumiita lisää.
Tappotanssi on ihanteellinen kesädekkari: Hangon heleän juhannusviikon kuvaus on eloisaa, sisältö tyhjää täynnä ja kirjan lukee parissa illassa, sillä monien jännityskirjailijoiden sairastamaan tiiliskivitautiin Matti Remes ei ole sairastunut.
Remeksen kirjan hyviä puolia ovat miljöön ja pikkukaupungin sisäänlämpiävän ilmapiirin kuvaukset. Liekö Hanko ennen ollutkaan dekkarin tapahtumapaikkana?
Huonoa kirjassa taas ovat sen rikosjuoni ja varsinkin sankari. Päähenkilö Ruben Waara vierailee kaupungissa sattumalta keskellä kuumaa rikosaaltoa ja ryhtyy muitta mutkitta selvittämään murhaa.
Kuin tuosta vaan kaikki rikostutkinnan avainhahmot avautuvat ventovieraalle ja paljastavat pikkukaupungin pinnan alla lymyäviä salaisuuksia Waaralle. Poliisi on tapahtumissa sivuraiteella.
Oudolta tuntuu sekin, miten helposti hankolaiset naiset retkahtavat keski-iän ylittäneeseen Ruben Waaraan.
Myös rikosjuonessa Matti Remes ampuu yli. Pikkuisen hankolaisen pensionaatin ympärille on kytketty rahanpesua, menneisyydessä syntyneitä kaunoja ja paritusta suuren maailman tyyliin. Juoni ja miljöö eivät ole oikein yhteismitallisia.
Mutta Remes kirjoittaa viihdyttävästi ja vetävästi. Kelpo kesädekkarin tapaan Tappotanssin seurassa voi virittää aivot off-asentoon ja siirtyä pariksi illaksi viihteen puolelle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti