keskiviikko 30. lokakuuta 2019

Viktor Kärppä on rautaa


Matti Rönkä: Tappajan näköinen mies. Loisto-pokkari. 220 sivua. Hyvä veli, paha veli. Gummerus. 239 sivua.
Julkaistu Kansan Uutisissa 24.9.2003.

Ylen tv-uutisten toimittaja Matti Rönkä osoittautuu melkoiseksi velhoksi dekkarien kirjoittajana. Hänen luomansa sortavalalainen paluumuuttaja Viktor Kärppä on suomalaisten jännärien omaperäisin hahmo. Ei rosvo, ei poliisi eikä yksityisetsiväkään, vaan Helsingissä pienimuotoista bisnestä harjoittava asioiden järjestelijä laillisen ja laittomuuden rajamailla.
 Vai ovatko Röngän kaksi Viktor Kärppä -romaania dekkareita ollenkaan? Kyllähän kummassakin selvitellään rikoksiakin, mutta päällimmäisenä on sittenkin Suomessa vaikuttavan venäläisen kulttuurin oivaltavan tarkkanäköinen ja muhkea sekä veijarimainen kuvaus. Miten Matti Rönkä voikin olla näin hyvin sisällä siinä maailmassa.
 Kirjoittajana Rönkä on loistava. Juoni kulkee vaivattomasti, sanat soljuvat tuoreesti ja dialogi on poskettoman herkullista olematta kuitenkaan tekohauskaa tai -pirteää, mikä on usein komediallisten dekkareiden heikkous.
 Viime syksynä ilmestynyt ja nyt halpana pokkarina julkaistu Tappajan näköinen mies on perinteisempi dekkari kuin Hyvä veli, paha veli. Viktor Kärppä saa tehtäväksi jäljittää äveriään suomalaisen aviomiehen kadonneen virolaisen vaimon, joka sattuu olemaan karskin tallinnalaisen gangsterin sisar.
 Erityisen jännittävä kirja ei ole, mutta niin hyvin ja mielenkiintoisesti se on kirjoitettu, että sitä lukee herpaantumatta. Erityisen elementissään Rönkä on silloin kun hän vie Viktor Kärpän Tallinnaan tai sairasta äitiään tapaamaan Sortavalaan.
 Kirjassa Hyvä veli, paha veli myös Kärpän veli Aleksei muuttaa Suomeen. Vaikeudet alkavat, kun joku samaan aikaan levittää superheroiinia Helsinkiin.
 Jälkimmäisessä kirjassa Matti Rönkä antaa vielä enemmän tilaa Viktor Kärpän moninaisille bisneksille ja yksityiselämälle. Tuntuu kuin hän olisi vasta lopussa havahtunut siihen, että se heroiinijuttukin pitäisi selvittää ja se selvitetäänkin sitten hurtilla äksönillä.
 Kerrassaan mainio kirjakaksikko.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti