Jarkko Sipilä: Karu keikka. 282 sivua. Book studio.
Julkaistu Kansan Uutisissa 20.9.2003.
Rikosreportteri Jarkko Sipilä antaa asiantuntemuksensa näkyä. Kolmannessa komisario Kari Takamäestä kertovassa romaanissa poliisin työn kuvaus on pikkutarkan huolellista. On kuin lukisi dokumenttia murharyhmän työstä.
Kirjaa lukiessa tuli mieleen, että Sipilä briljeeraa pikkuisen liikaakin tiedoillaan. Erityisen vetävä kirja Karu keikka ei ole. Tarina on hukkua yksityiskohtiin eikä se oikein kulje.
Kirja lähtee liikkeelle tietysti murhasta. Kari Takamäen kurssikaveri, sisäministeriön virkamies Juha Grönberg löytyy kotoaan puukotettuna. Juttu ei aukea poliisille millään, sillä jälkiä ei ole. Lähtökohtana on vain vessan pöntön kannesta löytyvä sormenjälki.
Erittäin toden tuntuisesti Jarkko Sipilä heittää Takalan tutkijaryhmän Helsingin seksiravintoloihin ja huumekämppiin. Toden makuisia ovat myös henkilöhahmot, niin poliisit kuin pikkurikollisetkin, jotka ovat päässeet suuren kaappauksen äärelle.
Avainasemassa jutussa on vuotanut suojelupoliisin vasikkalista, jonka hallinnasta käydään kiivasta kamppailua poliisien ja rikollisten kesken.
Mielenkiintoisella tavalla Jarkko Sipilä kuvaa suojelu- ja rikospoliisin välistä kädenvääntöä ja kilpailua. Todellisuuspohjansa lienee silläkin.
Mutta kuten sanottu, kaikista hyvistä aineksista huolimatta Sipilän kirja on kummallisen puuduttava. Ikään kuin tarinassa ei olisi aineksia romaaniin ja siksi siinä on venyttämisen makua. Lentoon kirja lähtee vasta aivan viimeisillä sivuillaan.
Loppuun Sipilä on kyllä järjestänyt mojovan yllätyksen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti