Stephen Booth: Neitseiden tanssi. Suomentanut Risto Raitio. 461 sivua. Blue Moon.
Julkaistu Kansan Uutisissa 7.5.2003.
Englannin nummilla Peak Districtin kansallispuistossa on muinaismuisto, joka käsittää yhdeksästä kivestä muodostetun kehän. Legendan mukaan kehän muodostaa yhdeksän kivettynyttä neitsettä, jotka rangaistuksena sapattina tanssimisesta on tuomittu ikuiseen tanssiin.
Eräänä päivänä kivikehän keskeltä löytyy kuin tanssiin aseteltu murhattu nuori nainen.
Joitakin viikkoja aiemmin toinen nainen on viillelty samalla alueella, mutta selvinnyt hengissä. Näkikö nainen murhaajan, ja jos, niin pystyykö palauttamaan tämän mieleensä?
Siinä Stephen Boothin toisen dekkarisuomennoksen lähtökohta. Edendalen poliisit Ben Cooper ja Diane Fry ovat mutkallisen pulman edessä.
Neitseiden tanssi on perinteinen dekkari, jossa poliisit etsivät johtolankoja ja lähestyvät vähä vähältä arvoituksen ratkaisua. Omaleimaisen siitä tekee tapahtuma-alue, Englannin maaseutu ja sen muutos ja viljelijöiden ahdinko enemmän tehokkuutta vaativan maailman edessä.
Kaikesta huolimatta Neitseiden tanssi ei oikein toimi. Stephen Booth saa kerrontaan vetoa vain aika ajoin. Kiinnostavista lähtökohdista huolimatta kirjassa on melkoisesti pelkkää jaarittelua ja se on suoraan sanottuna tylsä. 461 sivua on aivan liikaa näistä aineksista varsinkin kun odotettu loppuhuipennuskin jää valjuksi.
Ongelma on sekin, että kirjan hahmot eivät ole kovin mielenkiintoisia. Eripariseksi kirjoitettu poliisikaksikko jää etäiseksi, samoin viiltelijän uhriksi joutunut juristi Maggie Crew.
Oikeastaan kirja koskettaa vain kuvatessaan ahdingossaan asiansa sotkevan maanviljelijä Warren Leachin kohtaloa.
Kolmatta vuotta toimiva Blue Moon on tullut tunnetuksi laatudekkareistaan. Neitseiden tanssi on kustantamon tuotannon heikompaa laatua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti