Remes ja Soininvaara kirjoittavat geenitekniikan vaarallisesta pelistä

Taavi Soininvaara: Ikuisesti paha. Tammi. 378 sivua. Ilkka Remes: Ikiyö. WSOY. 474 sivua.
Julkaistu Kansan Uutisissa 3.10.2003.

Vapise Remes, haastaja Taavi Soininvaara on iskussa.
 Näin kirjoitin elokuun lopussa, kun Taavi Soininvaaran neljäs jännäri Ikuisesti paha ilmestyi.
 Mutta ei Ilkka Remeksen tarvitse sittenkään vavista. Hänen viikko sitten ilmestynyt trillerinsä Ikiyö on aivan huikeaa työtä, miehen paras jännäri sitten esikoiskirja Pääkallokehrääjä (1997).
 Remeksen paluu jännityksen huipulle on mieluisa yllätys, koska kahdessa edellisessä romaanissa Itäveri ja Uhrilento taantuman merkit olivat huolestuttavat. Kumpaakin vaivasi jopa lajityypin puitteissa aivan liian uskomattomat juonenkäänteet.
 Ikiyö on jännityksen mestarin työtä. Eikä nyt onneksi tarvitse lisätä perään, että suomalaiseksi kirjaksi. Ei, sillä näin hyviä trillereitä ei tule maailmaltakaan vastaan kovin usein. Ei edes joka vuosi. Kustantajan kannattaisi nyt todella satsata Remeksen vientiponnisteluihin.
* * *
Ikiyö alkaa iskevästi. Ollaan Genovassa. Kymmenettuhannet globalisaatiokriitikot ovat piirittäneet G8-maiden huippukokouksen. Vastassa ovat mellakkapoliisit vesitykkeineen. Mielenosoittajien eturivissä on suomalainen Noora.
 Siirrytään pari vuotta ajassa eteenpäin. Saksassa tapahtuu sarja rahankuljetusautojen ryöstöjä ja myös Suomessa kaapataan Haminan tienoilla Venäjälle matkalla ollut arvokuljetusauto. Asialla on Noora radikaaliystävineen.
 Siitä lähtee liikkeelle vyöry, jonka ytimessä on Venäjältä kaapattu taktinen ydinase ja ääriradikaalin aktivistin Ralf Denkin suurtakin suurempi suunnitelma tuhoutumassa olevan maapallon pelastamiseksi.
 Tapahtumat siirtyvät Brysseliin, missä EU:n rikostiedusteluyksikössä tutkijana toimiva Antti Korpi pääsee rikollisten jäljille.
 Yksi osa ääriaktivistien suurta suunnitelmaa toteutetaan Vatikaanissa, mutta lopulta kaikki johtaa Kongon viidakoihin.
* * *
Ilkka Remes kirjoittaa paremmin kuin koskaan. Huolellisesti pohjustetut tiedot viruksista ja geenimuunnelluista biologisista aseista ovat vakuuttavia ja pistävät lukijan miettimään, entä jos...
 Jännittävää, että sekä Remeksen että Taavi Soininvaaran uutuudessa väläytellään mahdollisuutta rakentaa geneettinen ase, siis biologinen ase, joka vaikuttaa vain halutun rotuisiin ihmisiin.
 Ilkka Remeksen kirjassa miellyttävää on se, ettei hän ole tehnyt globalisaatioaktivisteista yksiniittisiä fanaatikkoja, vaan heidän toimintansa on pohjustettu hyvin. Noorasta ja Ralf Denkistä löytyy myös toinen puoli.
 Vastaavasti kirjan sankari Antti Korpi joutuu vastatusten omien heikkouksiensa kanssa. Hän ei todellakaan ole mikään James Bond, joka suoriutuu tiukimmistakin tilanteista vain solmiotaan oikomalla.
 Tällä kertaa Ilkka Remes malttaa myös rakentaa jännitystä ja pohjustaa tapahtumia kunnolla. Joissain aiemmissa hänen romaaneissaan on menty alusta loppuun tuhatta ja sataa, ja päähenkilö on haavoittunut monta kertaa, mutta jatkanut eteenpäin kuin ei mitään.
 Ikiyössä actionia on itse asiassa äärimmäisen vähän ja se vähä onkin kirjan heikoin kohta. Kilpajuoksu tikittävän ydinpommin kanssa on niin kulunut juttu, että se kannattaisi laittaa muutamaksi vuodeksi hyllylle kaikissa trillereissä.
 Jännityksen rakentamisen lisäksi Ilkka Remes kertaa pitkään, perusteellisesti, vangitsevasti ja kiukkuisesti Belgian verisen siirtomaavallan satoa Kongossa 1800-luvun lopulta vuoteen 1960. Kirjan loppuratkaisut tulevat näin pohjustettua poikkeuksellisen huolellisesti.
 Ilkka Remeksen ystäville tiedossa on oikea supersyksy, sillä miehen seuraava kirja ilmestyy jo parin viikon kuluttua. Nuorisolle suunnatun jännärin päähenkilö on Ikiyössäkin sivuhenkilönä esiintyvä Antti Korven poika Aaro ja tarina on suoraa jatkoa Ikiyölle.
* * *
Myös Taavi Soininvaara yllättää myönteisesti neljännellä trillerillään Ikuisesti paha. Aiempien kirjojen lievistä kömpelyyksistä ei ole nyt tietoakaan. Ikuisesti paha on loppuun asti hallittu kansainvälinen trilleri suomalaiseen tapaan.
 Jos vertailukohteena ei olisi Ilkka Remeksen uutuus, sitä voisi pitää jopa loistavana. Mutta Remes tekee kerta kaikkiaan niin selvää jälkeä, että vertailussa Soininvaara jää kyllä kakkoseksi.
 Taavi Soininvaaran kirjassa käydään kovan tason peli lääkeyhtiö H&S Pharman hallinnasta. Yhtiö kiinnostaa monia tahoja, sillä sen tytäryhtiö Genefab on merkittävä tekijä biotekniikan tutkijana. Yksi uskoo sen avulla saavuttavansa ikuisen elämän, toinen ilmaiset AIDS- ja malarialääkkeet afrikkalaisille ja kolmas lopullisen ratkaisun Lähi-idän konfliktiin, sillä Genefabilla on hallussaan sekä juutalaisten että arabien geenikartat.
 Taistelussa ovat mukana israelilaisen bioasetutkimuslaitoksen johtaja, amerikkalainen sionisti-miljardööri, Etelä-Afrikan apartheid-hallinnon tappaja sekä parantumatonta ALS-tautia sairastava nainen.
 Ja tietysti Suojelupoliisin etsivä Arto Ratamo.
 Tapahtumien näyttämönä ovat Helsingin lisäksi Krakova, Verona ja Frankfurt.
 Trillerit nousevat tai kaatuvat sen mukana, miten uskottavan maailman ne onnistuvat lukijoilleen luomaan. Ilkka Remeksen viime vuosien töissä on ollut yliampumisen makua eikä siltä ole aiemmin välttynyt Taavi Soininvaarakaan.
 Ikuisesti paha on kuitenkin lähellä täysosumaa. Soininvaara ei vyörytä tapahtumia kaasu pohjassa, vaan malttaa rakentaa huolellisesti jännitystä ja linja pitää loppuun asti. Jännityskirjoille tyypillisen loppurytinän sijaan hän sitoo langat yhteen kylmän viileästi ja vie tarinan tyylikkäästi loppuun.
 Taavi Soininvaara rakentaa kirjansa juonen biologisten aseiden muodostaman uhkan ja geenitekniikan mahdollisuuksien ympärille. Bioaseiden uhka ei tällä kertaa tule Venäjältä kuten Ilkka Remeksen Ikiyössä ja Ruttokelloissa, vaan Israelin Ness Zionan ja Etelä-Afrikan Roodeplaatin tutkimuslaitoksista.
 Ainakin maallikon silmissä Soininvaaran sommittelema geeniase ja Lähi-idän kriisin lopullinen ratkaisu vaikuttavat uskottavilta.
 Geenitekniikasta Taavi Soininvaara herättää kiinnostavan kriittisiä kysymyksiä. Elämmekö kohta maailmassa, jossa lapsia voidaan synnyttää mittatilaustyönä? Voiko ihmiseen päivittää uusia ominaisuuksia kuin tietokoneeseen? Voidaanko geenejä manipuloimalla pysäyttää ihmisen biologinen kello ja tehdä hänestä kuolematon? Opitaanko ihmiselinten varaosia kasvattamaan sikojen elimistössä? Syntyykö länsimaihin uusi kastijärjestelmä, jossa rikkaat vanhemmat ostavat lapsilleen hyödyllisiä ominaisuuksia ja muut pärjäävät miten pystyvät? Tallennetaanko jokaisen ihmisen geneettinen rakenne henkilökorttiin, joka ratkaisee, mihin yksilö pääsee opiskelemaan, mitä työtä hän saa ja saako hän henkivakuutuksen?