Julkaistu Kansan Uutisissa 26.10.2001.
Laulaja, säveltäjä, sanoittaja, näyttelijä sekä näytelmien, revyiden, kuunnelmien ja elokuvien käsikirjoittaja.
Mutta että vielä jännityskirjailijakin!
Reino Helismaan tuotteliaisuus ja mielikuvituksen lento jaksaa hämmästyttää aina vaan. Miten yksi mies ehtikin suoltaa tarinaa ehtymättömällä voimalla?
Lisäksi Helismaasta paljastuu vieläkin uusia ulottuvuuksia, niin kuin nyt tämä kovaksi keitetyn dekkariperinteen sujuva haltuunotto 1930-luvun lopulla.
Ennen tunnettua viihdyttäjän uraansa Reino Helismaa oli kuin olikin tuottelias jännityskirjailija. Hän kirjoitti salanimillä jännitys- ja seikkailutarinoita useisiin lehtiin vuosina 1936-41. Sellaisissa lehdissä kuin Isku, Seikkailukertomuksia ja Yllätyslukemisto ilmestyi mm. Rudi Hallan ja Masa Palon kirjoittamia karskeja kertomuksia. Nimimerkkien takaa löytyy juuri Helismaa.
Reino Helismaan koko tuotantoa leimaa suunnaton tuotteliaisuus, ja se näyttää olleen hänelle ominaista aivan alusta alkaen. Vuonna 1940 Iskun vastaavaksi toimittajaksi nimitetyltä Helismaalta ilmestyi usein kaksi novellia samassa lehdessä, ja lehti ilmestyi kaksi kertaa viikossa 24-sivuisena.
Lisäksi Helismaa kirjoitti lehden pääkirjoituksen ja pakinoita. Ja vielä hän käsikirjoitti lehdessä ilmestynyttä sarjakuvaa Maan mies Marsissa.
Valikoima Helismaan jännitysnovelleja on juuri ilmestynyt Book Studion kustantamassa kirjassa ...ja reikärauta-Brown.
Jännärien latoja osasikin kirjoittaa
Reino Helismaa oli perusammatiltaan sähkömittarinlukija. Myöhemmin hän pääsi latojaksi enonsa August Kanervan kirjapainoon Lahdessa.
— Hän latoi suomennettuja amerikkalaisia seikkailukertomuksia. Aikansa ladottuaan isä sai päähänsä, että kyllähän tällaisia pystyy itsekin tekemään, kertoo Helismaan poika Markku Helismaa.
Kertomusten vaikutteet ovat aika selvät:
— Isä oli lukenut Tarzan-kirjansa hyvin, ja myös villin lännen kertomuksia ja englantilaisia dekkareita.
Silti Markku Helismaalle oli yllätys, miten monipuolisia jännäreitä hänen isänsä kirjoitti.
— Luulin, että ne olisivat Laiska-Lassi -lännenkuunnelmien omaisia tarinoita, mutta nämä ovat ihan puhtaita dekkariseikkailuja sijoitettuna yhtä hyvin Lontooseen kuin San Fransiscoon tai Meksikon rajalle.
— Se että hän luki koko elämänsä ajan kaikkea mahdollista näkyy hyvin tässä kirjassa. Hän on tehnyt taustatyönsä hyvin. Ja sitten isällä oli kaksi periaatetta. Toinen oli se, että kaksimielisyydet jätetään pois ja toinen oli oikeakielisyys, Markku Helismaa kertoo.
— Minulle olisi kotona varmasti mäkätetty pitkään, jos olisin sanonut, että "alkaa satamaan." Sitä ei siihen aikaan saanut sanoa, vaan piti sanoa "alkaa sataa."
Markku Helismaan mukaan Reino Helismaa oppi oikeakielisyyden lukemalla hyviä kirjoja.
Ihan selvää pulp fictionia
Kirjallisista esikuvista Markku Helismaa mainitsee myös T.J.A Heikkilä -tarinat ja Zane Grayn seikkailukertomukset.
— Mutta nykykielellä sanottunahan nämä ovat ihan puhdasta pulp fictionia eli seikkailukertomuksia, jotka oli painettu niin sanotulle huonolle, huokoiselle paperille.
Myöhemmin Reino Helismaa siirtyi viihdyttämään kiertueille yhdessä Tapio Rautavaaran kanssa ja vieläkin myöhemmin hänestä tulee Musiikki-Fazerin viikkopalkkainen sanoittaja. Jännitystarinoiden kirjoittaminen jäi, mutta Markku Helismaan muistin mukaan vielä vuonna 1956 hän teki juuri toimintansa aloittaneelle Tes-televisiolle muutaman seikkailutarinan.
— Mutta sitten tulivat elokuvakäsikirjoitukset — Pekat ja Pätkät ja sen ajan iskelmäparaatit tärkeämmiksi. Sitä tehtiin, mistä leipää sai.
Jännitysnovellien lisäksi Helismaa kirjoitti poikien seikkailukirjan Lentomatka seikkailuun ja romaanin Tyttö kuin atomipommi.
Legendan mukaan amerikkalaisten pulp-kirjoittajien palkkana oli centti sanalta. Markku Helismaa ei usko, että Suomessa olisi maksettu edes penniä sanalta.
— Varmaan siitä sai 150 grammaa teemakkaraa, kun teki yhden tarinan.
Näppäriä ajan kuvia
...ja reikärauta-Brown -kirjan on toimittanut turkulainen pulp-asiantuntija Juri Nummelin. Hänen mukaansa valikoimaan sisältyvä novelli Miksi kiinalainen nauroi? esittelee aivan toisenlaisen Helismaan kuin tähän asti on tunnettu. Ei herkkyyttä eikä huumoria, vaan kidutusta, huiputusta ja tappamista.
Markku Helismaan mukaan Miksi kiinalainen nauroi? ei suinkaan ole jännitys-Helismaata tyypillisimmillään. Hän pitää novelleja aika kesyinä eikä kaikkia edes kovin jännittävinä, mutta näppärästi tehtyinä kuitenkin.
Hänestä ...ja reikärauta-Brown on hauskasti tehty viihdekirja ja myös yhden ajan kuva.
— Varmasti kirja tulee kiinnostamaan ei vain siksi, että se on Reino Helismaan tekemä, vaan se on katsaus 1930- ja 40 -luvun seikkailukertomuksiin yleensä.
Kovaksikeitetty Helismaa
Book Studion julkaisema ...ja reikärauta-Brown on mitä mainioin kirja. Kuplettimestari Reino Helismaa paljastuu tyylitietoiseksi ja taitavaksi kovaksikeitetyn jännitysnovellin taitajaksi ajalta, jolloin lajityyppi oli nuori vielä sen emämaassa Amerikassakin.
Helismaa tehtaili jännäreitä suomalaisiin lukemistoihin samaan aikaan kun muuan Raymond Chandler omiaan pulp-lehtiin USA:ssa.
Kertomusten perusteemakin oli molemmilla kirjoittajilla pitkälti sama: Pieni ihminen pyristelee kohti vääryydellä hankittuja rikkauksia vain huomatakseen kaiken turhuuden. Viime hetkellä pyrinnöt valuvat hiekkaan.
Reino Helismaa näyttää omaksuneen pulp-tyylin tapansa mukaan pikavauhdilla. Kokoelman ensimmäinen tarina Pirunkiulua tutkimassa vuodelta 1936 on suorastaan sietämättömän huono tarina ja kielellisesti vanhahtavan kömpelö. Isku-lehdessä ilmestynyt kolmen "pankkineitosen" seikkailu Tiirismaalla sopisi parhaiten johonkin tyttöjen lukemistoon.
Sitten siirrytään vuoteen 1939. Yllätyslukemistossa ilmestynyt "Masa Palon" tarina John Stafford ajaa pimeässä on kuin toiselta planeetalta. Synkässä, Kanadassa tapahtuvassa kostotarinassa riittää pulpille ja myöhemmin mustalle elokuvalle ominaista kohtalonomaisuutta.
Siitä eteenpäin mennään jämerissä merkeissä. Useimmissa tarinoissa on tehty "täydellinen rikos", mutta sattuma puuttuu peliin.
Vuoden 1940 tarinassa Nyrkit ja järki taas ollaan korruptoituneen ammattilaisurheilun maailmassa. Tässä Reino Helismaa oli edellä aikaansa. Nyrkkeilyelokuvat olivat film noirin kestävää perusaineistoa, mutta suurimmat niistä tehtiin vasta 1940-luvun puolimaissa.
...ja reikärauta-Brown -kirjan julkaiseminen on Book Studiolta suurenmoinen teko, mutta kustantaja olisi saanut paneutua projektiinsa huolellisemmin. Kirja suorastaan vilisee kirjoitusvirheitä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti