tiistai 3. joulukuuta 2019

Suurin kaikista on kosto


Jari Järvelä: Tyttö ja pommi. CrimeTime 2014. 261 sivua.
Julkaistu Kansan Uutisissa 17.4.2014.

Kotkalainen Jari Järvelä on romaaneillaan voittanut kirjallisuuden valtionpalkinnon ja ollut kaksi kertaa Finlandia-ehdokkaana. Jos kirjallisuuspalkinnoista järjestettäisiin vedonlyönti, niin pistäisin pienen panoksen kaksarille, jossa Järvelä voittaa samalla romaanilla sekä Finlandian että vuoden parhaan dekkarin Johtolangan.

Tyttö ja pommi on tilaustyö dekkariosuuskunta Crimetimelta. Idea tilata dekkari ”vakavalta” kirjailijalta on hyvä ja Järvelän toteutus toimii sekä jännärinä että lajityyppiä Suomessa uudistavana loistavasti.

Tyttö ja pommi on rikosromaani, jossa ei ole poliiseja eikä varsinaisia rikollisiakaan. Tummaihoinen Metro-tyttö kostaa ystävänsä Rustin kuolemaa vartijoille. Metro ja Rust ovat graffareita, joille VR ja vartiointiliike asettavat ansan. Metro onnistuu pakenemaan, mutta vartija pudottaa Kotkan merikeskus Vellamon korkealle seinälle kiivenneen Rustin kuolemaan.

Järvelä kuljettaa tarinaa vuorotellen Metron ja vartija-Jeren kertomana. Kostaja-Metro ei ole itsestään selvästi sankari eikä Jere paha – syy selviää kirjaa lukiessa. Kummastakin syntyy taitavan kirjoittajan käsissä tunteva ihminen.

Jari Järvelä osaa ensi yrittämällä luoda tiivistä jännitystä, mutta se ei ole romaanin päätarkoitus. Kustantajan verkkosivuilla hän taustoittaa kysymyksen olevan laajempi kuin jännittävien hetkien tarjoaminen lukijalle: kuka hallitsee julkista tilaa ja millä oikeudella?

”Heti kun astumme ovesta ulos, olemme alttiita jatkuvalle mainonnalle, ja tätä visuaalista reklaami-ilotulitusta pidetään nykymaailmassa itsestään selvänä ja oikeutettuna asioiden tilana. Yksittäinen graffiti herättää luvattomassa paikassa sen sijaan nopeasti närkästystä ja jopa suoranaista raivoa”, Järvelä kirjoittaa.

Romaania ovat ruokkineet myös Naomi Kleinin kirjoitukset.

”Käänsin Kleinin ajatukset koti-Suomeen. Vartiointipalvelut tarvitsevat kukoistaakseen kestävän uhan: Suomessa tätä edustavat kaupunkitilan ´töhrijät`, graffaajat. Niitä pitää jahdata, mutta niitä pitää samalla salaa ruokkia.”

Kirjassa ei ole juuri muita henkilöitä kuin Metro ja hänen graffarikaverinsa, vartijoiden kielellä Bakteerit, ja vartijat, graffareiden kielellä Rotat.

Kolmas päähenkilö on taantunut satama- ja teollisuuskaupunki Kotka, jonka kaupunginosien luonteet ovat hyvin Järvelän hallussa ja yleistunnelma apea. Kotkaan sijoittuvia dekkareita ei olekaan ilmeisesti kirjoitettu Väinö Riikkilän Pertsa ja Kilu -kirjojen jälkeen, joten on mukavaa, että dekkari-Suomi sai taas uuden pisteen kartalle.

Tyttö ja pommi on romaani, josta voi nauttia puhtaana jännärinä, mutta siitä on paljon iloa myös korkeakirjallisuuden ystäville ja yhteiskunnallisille aktivisteille. Harvinaisen onnistunut teos, jolle Järvelä toivottavasti kehittää jatkoa.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti