Carl-Johan Vallgren: Varjopoika. Suom.: Maija Kauhanen. Otava 2014. 438 sivua.
Julkaistu Kansan Uutisissa 13.3.2015.
Stefan Ahnhem kopioi häpeämättä tv-sarja Siltaa esikoisessaan Pimeään jäänyt ja toisen esikoisdekkaristin Carl-Johan Vallgrenin Varjopoika muistuttaa asetelmiltaan Stieg Larssonin menestysromaania Miehet jotka vihaavat naisia. Molemmissa tutkitaan perinteikkäässä teollisuussuvussa tapahtuneita katoamisia ja tongitaan yläluokan rappiota.
Varjopoika on myös hyvä esimerkki siitä, miten suuri imu dekkarilla on edelleen Ruotsissa. Vallgren on toiminut kirjailijana vuodesta 1987 ja voittanut 100 000 kruunun August-palkinnonkin, mutta aloitti nyt dekkarisarjan ja osui heti kultasuoneen. Ruotsissa Varjopoikaa on myyty 100 000 kappaletta ja käännösoikeudet on ostettu 16 maahan.
Varjopoika on tyypillisen hyvä ja vetävä, mutta ei mitenkään merkittävä ruotsalaisdekkari. Päähenkilö Danny Katz on entinen narkomaani, sitä ennen armeijan tiedustelukoulutuksen saanut kieli- ja hakkerinero. Hänet pestataan vanhan tuttavuuden takia tutkimaan miehen katoamista.
Katz on vähän kuin Stieg Larssonin Mikael Blomqvist ja Lisbeth Salander samassa persoonassa.
Takaa-ajot, ihmepelastukset ja päähenkilöitä yli mahdottomilta tuntuvien esteiden auttavat juuri sopivat tuttavat ovat dekkarien vakioainesta. Omaperäisintä kierrettä Vallgrenilla edustaa voodoon yhdistäminen tapahtumiin.
Varjopoika on toimivaa rikosviihdettä, mutta kirjan kansissa lainatut kehut ovat yliampuvia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti