Benjamin Carter Hett: Demokratian kuolema – Kuinka Hitler nousi valtaan. Suomentanut Tommi Uschanov. WSOY 2019. 372 sivua.
Julkaistu Kansan Uutisissa 3.5.2019.
Aina kulloistakin ”nykypäivää” on 1990-luvun lamasta lähtien verrattu niin löysin perustein 1930-lukuun, että rinnastus on menettänyt merkitystään. Entä nyt, kun äärioikeisto ja liberaalin demokratian haastajat ovat hallitusvallassa useissa Euroopan maissa ja niiden odotetaan voittavan myös eurovaalit toukokuussa?
Eväitä aikakausien vertailuun antaa juuri suomeksi ilmestynyt historian professori Benjamin Carter Hettin teos Demokratian kuolema – Kuinka Hitler nousi valtaan. Vaikka historia ei koskaan toistaisi sellaisenaan itseään, muistuttavat natsien nousun pohjustanut 1920-luku ja 2010-luku ikävän paljon toisiaan.
Hitlerin nousun taustatekijöitä olivat sotakorvausten saksalaisille aiheuttama tiukka talouskuri, kansalaisille epävarmuutta aiheuttanut globalisaatio sekä maailmansodan mukanaan tuoma pakolaisaalto.
Lisäksi perinteinen oikeisto halusi hallita Saksaa yksin, eristää vasemmiston, ja luuli voivansa käyttää tässä hyväkseen kansallissosialisteja. Osan heistä natsit ampuivat kesäkuun 1934 ”pitkien puukkojen yönä” viimeistellessään yksinvaltansa.
Natsien nousua pohjusti myös teollisuuspiirien halu irtaantua Weimarin tasavallan eräänlaisesta kolmikannasta. Ammattiliitot saivat vuonna 1918 virallisen aseman neuvottelukumppaneina ja Saksan hallitus perusti sovittelujärjestelmän sopimaan työläisten palkoista.
Kun palkat nousivat 1920-luvulla tuottavuutta nopeammin, vaativat talouselämän johtajat leikkauksia palkkoihin ja julkisiin menoihin sekä vähemmän sääntelyä. Tämä edellytti vasemmiston ja erityisesti sosiaalidemokraattien sulkemista pois vallasta.
Ja oli vielä yksi asia, joka muistuttaa omaa rokotuskriittistä aikaamme. 1900-luvun alussa Keski- ja Itä-Euroopassa levisivät ennakkoluulot ja taikausko, joiden luultiin jääneen keskiajalle. Ne koskivat etenkin juutalaisten tekemiksi väitettyjä rituaalimurhia. Irrationaalisuuden nousulla ja politiikalla oli selvä yhteys.
Natsien ohjelma ei ollut talousoikeistolainen. He eivät siihen aikaan puhuneet hyvinvointivaltiosta, vaan ”kansankokonaisuudesta”, joka oli osin sama asia. Luvattiin tasa-arvoa ja vaurautta muille, mutta ei juutalaisille ja marxilaisille. Vaihda sanojen tilalle maahanmuuttaja ja olet nykyisen äärioikeiston retoriikan ytimessä.
Matkan varrella natsit joutuivat tekemään poliittisia kompromisseja osavaltioissa. Vaalitappioitakin tuli.
Maaliskuussa 1933 he saivat 43 prosenttia äänistä ja muodostivat hallituskoalition saksalaiskansallisten kanssa. Se oli enää muodollisuus. Väkivallan varjossa kokoontuneet valtiopäivät hyväksyivät valtalain, jolla kaikki lainsäädäntö siirrettiin Hitlerin hallinnolle.
Muut puolueet, vapaa lehdistö ja yleensä koko demokratia lakkautettiin, minkä natsit avoimesti kertoivatkin tavoitteekseen. Benjamin Cartet Hett kuvaa askel askeleelta, miten oikeistopoliitikot sortuivat omaan näppäryyteensä.
Tarinan toinen puoli, Saksan teollisuuspiirien kuvitelma siitä, että he voisivat käyttää Hitleriä hyväkseen, olisi ansainnut tarkemman läpivalaisun.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti