Risto Isomäki: Kurganin varjot. Tammi 2014. 347 sivua.
Julkaistu Kansan Uutisissa 21.11.2014.
Risto Isomäki on yhdistänyt kolmessa ekotrilleriksi luokitellussa romaanissaan taidokkaasti maailmanparantajan ja jännityskirjailijan roolit. Sarasvatin hiekkaa -romaanista (2005) alkaen hän on puhtaan jännityksen rakentajanakin noussut Suomen kärkikaartiin.
Enää Isomäen ei tarvitse kosiskella lukijoita takaa-ajoilla ja viime hetken pelastuksilla. Uutuusteos Kurganin varjot luottaa vahvan tarinan voimaan ja onnistuu. Vanhoista myyteistä sekä historiallisista ja biologisista tosiasioista hän rakentaa taas yhden pelottavan tulevaisuudenkuvan. Se riittää ilman trillerimäisiä kiihdytyksiä ja jarrutuksia.
Kurganit ovat euraasialaisia muinaishautoja, jotka kätkevät sisälleen muinoin kukoistaneiden sivilisaatioiden salaisuuksia. Meksikossa on tuhansia vähän kartoitettuja rakennuksia, jotka kuitenkin kertovat elämän loppuneen lyhyessä ajassa. Voisiko myös meidän sivilisaatiotamme kohdata äkkiloppu, ja jos, niin miten?
Risto Isomäen skenaariossa Mustallamerellä käynnistyvä ekologinen muutos muuttuu samanlaiseksi tappajaksi kuin eurooppalaisten Meksikoon tuomat taudit intiaanikansojen parissa. Ilmaston lämpeneminen, haihtuvuus, kasteluveden lisääntynyt käyttö ja vesistöistä hapen syövät lietepäästöt vastaavat yhteisvaikutuksellaan pahimmassa tapauksessa intiaanikansat tuhonneita tuberkuloosia, influenssaa ja eri rokkotauteja, jos Isomäkeä on uskominen. Ja valitettavasti hän perustelee väitteensä niin monilla tutkimustuloksilla, että Mustanmeren muuttuminen tappavaksi kaasuksi taitaa olla mahdollista.
Kurganin varjot on jännitystä, biologiaa, myyttejä ja kielitiedettä. Aluksi kirjaa lukiessa tuntuu, että Isomäki on innostunut liikaakin kielitieteellisistä havainnoistaan, mutta alkupuolen esitelmät jatkuvaa liikettä ilmaisevista indoeurooppalaisista kielistä kannattaa kyllä lukea tarkkaan. Isomäellä on yllättävä teoria siitä, miksi länsimainen ihminen elää kuin tuhotakseen itsensä.
Romaanin loppu jää avoimeksi, mutta on varovaisen toiveikas.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti