Anna Karolina Larsson: Paviaanivarkaus. Suomentanut Jänis Louhivuori. Minerva 2015.
512 sivua.
Julkaistu Kansan Uutisissa 17.4.2015.
Ensimmäinen vaikutelma: taas uusi ruotsalainen dekkarikomeetta hiihtää vanhoja latuja. Jugoslaavimafia, arabit, Stureplanin pintapaikat. Jens Lapidus teki tämän jo. Samanlaisella sähkösanomatyylillä.
Mutta ei sittenkään. Kun poliisina työskentelevä Anna Karolina Larsson saa Paviaanivarkauden kunnolla käyntiin, sieltä löytyykin oma ääni ja pitkään aikaan vetävin tarina.
Amanda Paller on hakeutunut poliisiksi selvittääkseen, miksi hänen itsemurhaan ajautuneen sisarensa raiskausta ei otettu vakavasti. Amanda manipuloi sekä tapauksen haudannutta poliisia että sisaren kanssa seurustellutta rikollista.
Kirja näyttää toistavan poliisiromaanille liiankin tuttua kulkua. Amanda osaa ja uskaltaa, komisario Magnus Blomberg on vaimoaan alistava sovinisti ja sisaren kanssa seurustellut Adnan vankilasta vapautunut rikollinen, jonka juttu ovat nopeat keikat ja nopea raha.
Anna Karolina Larsson kuitenkin keikauttaa asetelmat useampaan kertaan ja nostaa taustalta henkilöitä eturiviin. Tässäpä jännäri, jossa ihmiset kehittyvät – toiset parempaan, toiset pahempaan suuntaan.
Romaani pitää hyvin myös mysteerinsä. Mikä on se paviaanivarkaus, se selviää vasta aivan loppusivuilla ja liittyy saumattomasti muuhun feministiseltä kalskahtavaan tarinaan.
Liian monen puolivillaisen jännärin jälkeen Larsson luo uskoa ruotsalaiseen dekkariin. Tältä tuntui viimeksi wallandereita lukiessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti