Peter von Bagh: Muisteja. Like 2014. 426 sivua.
Julkaistu Kansan Uutisissa 19.12.2014.
Hautausmaiden sanotaan olevan täynnä korvaamattomia miehiä tarkoittaen tietenkin sitä, ettei kukaan ole korvaamaton.
Syyskuussa kuollut Peter von Bagh (1943–2014) on sitä oikeasti. Kirjoja lukemalla ja elokuvia katselemalla voi hankkia tietyn tietomäärän, mutta von Bagh tunsi ja tapasi satoja keskeisiä kulttuurin ja viihteen toimijoita henkilökohtaisesti.
Muisteja-muistelmateoksen keskeinen anti on näiden tapaamisten pohjalta syntyneissä henkilö- ja tuokiokuvissa.
Omasta itsestäänkin von Bagh kertoo enemmän kuin koskaan ennen, mutta se ei ole paljon. Eniten huomiota saa suhde isään ja vaikea suhde äitipuoleen. Omasta perheestä tulevat mainituiksi lähinnä etunimet sekä se, että vaimon kanssa on käyty pitkäaikaista kiistaa siitä kumpi on tärkeämpi, elämä vai elokuva. Peter von Baghin tapauksessa niitä tuskin voi erottaa toisistaan.
Aika jätti miehen
Muisteja on ylistyslaulu menneelle ajalle, jolloin laaja-alainen sivistys oli arvossaan. Peter von Bagh tunsi olonsa epämukavaksi nykyajassa jo paljon ennen kuin sivistymättömyydellä briljaamisesta tuli hyve ja yksi kokonaisen poliittisen puolueen käyttövoimista. Kansan Uutisten haastattelussa hän sanoi kymmenen vuotta sitten, ettei itse tee jatkoa Suomen kulttuurihistorian kokonaiskuvan esittelevälle tv-sarjalleen Sininen laulu.
– Minä olin kovan prässin alaisuudessa jo nyt viimeisiä jaksoja tehdessä, koska tuntui niin selvästi, että tämä ei ole enää minun aikaani. Olen onnellinen, että sen viimeisen osan sain edes tehdyksi, hän sanoi vuoteen 2000 päättyvästä sarjasta.
Muisteja on Peter von Baghin omaa tarinaa enemmän hänen omia sanojaan lainaten ”sukupolveni tarina”.
”Minun sukupolveni oli onnekas, koska juuri sen ikäkaareen osui ainutlaatuinen kohta jossa elämä, historia ja elokuva ristivalaisivat toisiaan. Se ei ehkä ollut historian hyvä hetki, mutta aivan varmasti elokuvan.”
Stockhausen nakkikioskilla
Elokuvamiehenä Peter von Bagh parhaiten tunnetaan, mutta hän oli paljon enemmän. Peter von Baghin oli mahdollista tulla Peter von Baghiksi, koska hän tunsi ”kaikki”. Pohjan tälle antoi se, että hän vastasi vuodesta 1963 vuoteen 1968 Jyväskylän kulttuuripäivien elokuvaohjelmistosta.
”Kesäöinä saattoi törmätä nakkikopilla Stockhauseniin ja Saarikoskeen ja eksyä
seuraavaksi maallisiin keskusteluihin jossain kadunkulmassa konserttimusiikin maailmannimien tai vaikkapa Alvar Aallon kanssa. Nämä olivat taiteiden ja tieteiden pingottamattomia inhimillisiä kohtaamisia, joissa julkisuuden hahmojen ja rivikansalaisen väliset erot häipyivät.”
Surumielisesti hän kirjoittaa, ettei vastaavaa voi enää oikein edes kuvitella.
Eikä kukaan voi enää haastatella sellaisia elokuvan ensimmäisten vuosien visionäärejä kuin Fritz Lang, Busby Berkeley tai Carl Th. Dreyer.
Peter von Baghin on kerrottu lähteneen ”saappaat jalassa”. Monia projekteja jäi kesken, muun muassa moniosainen elokuvan historia.
Viimeiseksi itse loppuun saatetuksi työksi jäänyt Muisteja on tekijänsä näköinen. Se täydentää ja vetää yhteen aiempia töitä, mutta ei vaikuta jäähyväisiltä. Niihin von Baghilla oli liikaa tulevaisuuden suunnitelmia vielä viime juhannuksena, jolloin teoksen esipuhe on päivätty.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti