Ruotsin sotilastiedustelun pääkohde Suomessa on tämä: Kuinka kauan Suomi kestää Venäjän täysmittaista hyökkäystä ennen kuin venäläiset ovat Ruotsin rajalla.
Tätä selvittämään Helsinkiin lähetetään Ruotsin salaisimman tiedusteluorganisaation KSI:n asiamies Stig Berg Jukka Parkkarin uudessa vakoiluromaanissa Vastarannan vakoilija. Samaan aikaan Venäjän sotilasasiamieheksi Helsinkiin saapuu majuri N.
Eletään vuotta 1995. Suomessa alkaa keskustelu maamiinojen kieltämisestä. Ruotsi ajaa alas armeijaansa keskittyäkseen kansainvälisiin tehtäviin. Suomen ja Ruotsin puolustuskyvyn mittailun lisäksi romaanissa tavataan kaksoisagentteja ja juonia heidän päänmenokseen.
Parkkarin vuoden takainen esikoisromaani Suoraan hevosen suusta oli hallittu taidonnäyte. Yhtä uskottavaa vakoiluromaania täällä ei ole ennen nähty.
Vastarannan vakoilijassa ote on yhtä asiantunteva ja hillitty. Lukija odottaa Parkkarin kehivän maltilla kasaan lopussa yllättävää juonta, mutta kliimaksia ei tulekaan. Viimeisen sivun jälkeen käteen jää vähän hölmistynyt olo, että tässäkö tämä nyt oli.
Parkkarin kontaktit tietäen Vastarannan vakoilijassa voi hyvinkin vähintään puolet olla täyttä totta ja 1990-luvulla tapahtunutta. Kirjailija on silti ehkä liikaakin lähteittensä vanki, sillä tarina etenee ilman nousuja ja laskuja suomalaisten mestarivakoojien (ja aika paljon kyllä venäläistenkin) ohjaamaan lopputulokseen. Draamaa ja jännitystä saa turhaan odottaa.
Osaksi edellisestä romaanista tuttujen miesvakoojien lisäksi Parkkari marssittaa näyttämölle nyt myös kaksi naista. Heidän roolinsa jää täysin ilmaan. Ehkä heistä kuullaan enemmän ensi syksynä ilmestyvässä sarjan kolmannessa osassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti