Julkaistu Kansan Uutisissa 28.10.2011.
Yhden vaisumman Viktorin jälkeen Matti Rönkä on taas kärppänä asian ytimessä. Kuudes Viktor Kärppä -romaani Väärän maan vainaja hykerryttää, mutta ajatteluttaakin sopivasti.
Rakennusbisneksiään hoiteleva Viktor Kärppä sotkeutuu nyt puolivahingossa vainajaan, josta eroon pääsemisestä tulee monelle ongelma. Jopa Venäjän lähetystöstä käsketään Kärppää olemaan puuttumatta pikkurikollista koskevaan tapaukseen. Neuvojia riittää rajan toisella puolellakin.
Välillä kadonnutta ruumista etsitään Helsingin ennätyslumisessa talvessa. Kaupunki ei saa lumia pois, mutta mielikuvitusmaailmassa nokkelat venäläislähtöiset bisnesmiehet organisoivat määräyksiä luovasti soveltavan aurauspalvelun.
Puoliväliin asti romaanissa kuvataan turhankin arkisesti Viktor Kärpän elinpiiriä ja toimia. Sitten Rönkä marssittaa Kärpän oppaaksi suomalaiselle veteraaniryhmälle, joka on tutustumassa vanhoihin taistelupaikkoihin rajan takaisessa Karjalassa. Mitä enemmän promillet nousevat, sitä vähemmän sankarivainajien muistomerkit jaksavat kiinnostaa.
Romaani herää henkiin Käkisalmessa. Taitavin pienin piirroin Rönkä kuvaa paikallisten pikkurikollisten muotokuvan ja ilotytön ilottoman kohtalon.
Siitä eteenpäin Rönkä kuljettaa tarinaa tutun letkeästi. Ruumiista huolimatta vallitsevin tyylilaji on hirtehishuumori, jota tasoittavat Kärpän kotihetket. Varsinkin ottopojasta, hiihtäjälupaus Sergeistä eli Erkistä kuullaan varmasti vielä.
Poliisi Teppo Korhosen rasittavaa sivuhenkilöä en oikein Röngän romaaneissa ymmärrä. Ehkä kysymys on siitä, että asiallinen uutismies haluaa päästää kielellisen irrottelun valloilleen edes jossain.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti