Julkaistu Kansan Uutisissa 15.10.2010.
Islantilainen mestaridekkaristi Arnaldur Indriðason on komisario Erlendur-sarjassaan luonut täysin oman tyylin. Murha nykyisyydessä linkittyy menneisyyden tapahtumiin, joita jännäreissä seurataan rinnakkain ja lomittain. Kahden aikatason kohtauspaikassa ollaan koskettavien asioiden äärellä.
Arnaldur tekee loistavia rikoskirjoja silloin, kun nykyisyys törmää kaukana Islannin historiassa tapahtuneisiin asioihin. Kun lähtökohta on lähellä tai ollenkaan Islannissa (Mies järvessä), on tulos heti tavanomaisempi.
Sameissa vesissä tuntuu välityöltä ja kokeilulta, vaikka lähtökohta on huimaava. Naisia tyrmäystippojen avulla raiskaava mies vie kotiinsa uusimman uhrin. Aamulla hän löytyy kotoaan murhattuna veri täynnä tyrmäystippoja.
Kokeilun tuntua romaanissa on siksi, että komisario Erlendur on hävinnyt jälkiä jättämättä lomalle itään ja tutkinnasta vastaa hänen kollegansa Elinborg, tuttu sarjan aiemmista kirjoista.
Naisen ja äidin näkökulma ei kuitenkaan tuo romaaniin mitään sellaista uutta, joka peittäisi tosiasian, että kyseessä on varsin tavanomainen kuka sen teki -dekkari. Epäiltyjä kuulustellaan ja lukija viedään väärille jäljille, mutta niin, että koko ajan osaa odottaa yllätyskäännettä, joka ei niin kovin suuri yllätys ole.
Romaanin loppu antaa kuitenkin odottaa, että seuraavaksi Arnaldurilta tärähtää ehkä kaikkein kovin mestariteos. Erlendurista saadaan sen verran vihjettä, että hänen vuokraamansa auto on seissyt jo pari viikkoa idässä erään hautausmaan vieressä. Mies itse on kadonnut jäljettömiin. Odotukset on ladattu korkealle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti