Suomen ja natsi-Saksan yhteistyöstä jatkosodan aikana on tänä syksynä saatu paljon uutta tietoa.
Tutkija Oula Silvennoisen väitöskirja Salaiset aseveljet (Otava) löi viimeisen naulan teoriaan, jonka mukaan Suomi kävi Saksan päämääristä erillistä sotaa Neuvostoliittoa vastaan.
Silvennoinen todisti, että suomalaiset Valtiollisen poliisin Valpon ja saksalaiset turvallisuuspoliisi Gestapon miehet tekivät tiivistä yhteistyötä Lapissa. Yhteistyö merkitsi sotavankien kidutusta ja murhia vuosina 1941 ja 1942.
Dosentti Lars Westerlund tuo esiin lisää Suomen kannalta kiusallisia, tähän asti vaiettuja salaisuuksia. Hän kertoo teoksessaan Saksan vankileirit Suomessa (Tammi), että Saksalla oli jatkosodan aikana sata vankileiriä, Stalagia, Pohjois-Suomessa ja raja-alueilla.
Vuosina 1941–1944 saksalaisilla oli Suomessa noin 30 000 neuvostovankia. Heistä viidesosa kuoli. Neuvostoliittolaisten vankien kuolleisuus oli siis saksalaisten käsissä vähäisempää kuin suomalaisten omilla leireillä.
Westerlundin tutkimus kuuluu samaan Suomi, sotavangit ja ihmisluovutukset -tutkimushankkeeseen kuin Antti Kujalan Vankisurmatkin.
Arkistot hävitetty
Lars Westerlundin tutkimus on ensimmäinen kokonaisesitys saksalaisista vankileireistä Suomessa. Saksalaiset vankileirit tunnettiin nimellä Stalag. Esimerkiksi Stalag 309 sijaitsi Sallassa.
Tutkimusta on vaikeuttanut lähteiden puute. Suomen arkistoista on löytynyt vain satunnaisia asiakirjoja, koska leirit olivat Saksan Norjan ja Suomen sotilasjohdon (AOK 20) alaisia, eivätkä siis suomalaisten sotilasviranomaisten hallinnon alla.
Saksalaiset vetäytyivät Lapista Norjaan syksyllä 1944. Arkistot vietiin tuolloin pois tai tuhottiin. Westerlundin mukaan niitä ei ole löytynyt Saksan, Norjan eikä Britanniankaan arkistoista.
Tutkimus onkin koottu pala palalta eri lähteistä ja eri maista.
Leirien ketju Pohjois-Suomessa
Toisen maailmansodan aikana natsi-Saksa otti yhteensä 5,7 miljoonaa neuvostoliittolaista sotavangiksi. Pohjois-Suomen rintamilla vankeja otettiin noin 9 000. Sen lisäksi Lappiin tuotiin 20 000 neuvostovankia miehitetyiltä alueilta.
Vankeja kuljetettiin työkohteesta toiseen ja vankileirit sijaitsivatkin Lapin pääteiden varrella yhtenä ketjuna. Esimerkiksi Jäämerentien varrella leirit sijaitsivat Rovaniemen Kuluksessa, Sodankylän Seipäjärvellä, Askassa ja Sattasessa, Inarin Palkisojassa sekä Petsamon Parkkinassa ja Liinahamarissa.
Puutavaraa kuljetettiin hevosilla, autoilla ja myös Kreikasta tuoduilla muuleilla.
Sotavangit myös rakensivat teitä, siltoja, lentokenttiä ja rautateitä.
Paikalliset asukkaat eivät voineet olla näkemättä yleisten teiden varsilla sijainneita vankileirejä ja vankeja. Varsinkin saksalaisten rangaistussotilaiden julma kohtelu herätti huomiota. Satojen kilometrien marssilla rangaistussotilaita ammuttiin ja heitä nääntyi aivan siviilien silmien edessä.
Vielä keväällä 1944 Petsamon Salmijärvellä neuvostovankien rangaistusleirillä vangit oli määrä tappaa vähitellen nälkään.
Lisäksi saksalaiset hirttivät ja ampuivat sotavankeja pitääkseen kuria yllä.
Juutalaisia natsien käsiin
Suomalaiset luovuttivat natsi-Saksalle jatkosodan aikana noin 2 400 sotavankia. Lars Westerlundin mukaan joukossa oli tiettävästi 51 juutalaista. Westerlundin mukaan on mahdollista, että päämajan valvontaosasto luovutti juutalaiset saksalaisille osana poliittisena pidettäviä vankisiirtoja eikä siksi, että he olivat juutalaisia.
Saksalaiset kuitenkin erottivat juutalaiset muista vangeista. Suomalaisten luovuttamien 51:n kohtalosta ei ole varmaa tietoa, mutta todennäköisesti kaikki kuolivat Suomessa syksyyn 1944 mennessä tai viimeistään Norjassa sen jälkeen. Mahdollista on sekin, että saksalaiset siirsivät juutalaiset sotavankinsa Suomesta Saksaan tai muualle sodan loppuvuosina.
Aluksi Lapin vankileireillä vankeja majoitettiin jopa turvemajoihin, mutta myöhemmin käyttöön otettiin suomalaisyritysten valmistamia vaneritelttoja. Jurtta-telttaa valmisti Tuotanto- ja myyntikartelli Puutalo Oy.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti