Julkaistu Kansan Uutisissa 3.10.2008.
Kovin ahdistuneeseen ja synkistelevään pohjoismaiseen dekkarigenreen onkin kaivattu jotain tällaista, mutta ei kuitenkaan ihan tällaista.
Ensin myönteiset puolet:
Yrsa Sigurdardottirin jännäri on puhdasta viihdettä. Päähenkilö ei onneksi ole sydäninfarktin partaalla vaeltava huolestunut poliisimies, vaan elämäniloinen naisasianajaja, joka ryhtyy selvittämään kahta murhaa syrjäisen hotellin liepeillä.
Ja kun Islannissa ollaan, niin tarinaan liittyvät yliluonnolliset- ja jopa kauhuelementit ovat paikallaan. Saamme esimerkiksi oppia, että murhattujen jalkapohjiin työnnetään neuloja siksi, etteivät he lähtisi kummittelemaan.
Silti tämä lopulta perinteinen kuka sen teki -kartanodekkari ei jaksanut sytyttää.
Yksi syy oli epäuskottavuus: asianajaja Thora Gudmundsdottirin ja hänen miesystävänsä murhatutkimukset eivät vain toimi. Missä ovat poliisit ja miksi kaksi amatööriä huseeraa mielin määrin?
Ja miksi turkasessa tässäkin kirjassa pitää olla yli 400 sivua, kun ainekset riittävät vain 250-sivuiseen?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti