Julkaistu Kansan Uutisissa 19.6.2008.
Monipuolinen kirjoittaja Tapani Bagge kuuluu tukevasti suomalaisten jännärin tekijöiden kärkiporukkaan. Muista dekkaristeista hänet erottaa omaperäinen huumori – sysimusta huumori.
Itse asiassa Baggella on kokonaan oma maailmansa, jossa hänen rikosromaaninsa tapahtuvat.
”Mafiaviihdettä hämäläisellä aksentilla”, mainostaa kustantaja Baggen uusimman romaanin Kummisedän hautajaiset takakannessa.
Minun mielestäni Bagge tarjoaa kuitenkin reilusti enemmän. Hän kuvaa maaseudun pikkukaupungin ja sen ympäristön yhteiskunnasta syrjäytyneiden tai syrjäytymäisillään olevien ihmisten elämää, johon toivoa saattaisi tuoda vain yllättävä suuren rahan tulo. Lottovoitto tai rikos.
Baggen henkilögalleriassa on laaja valikoima roikaleita. Suurena rikollispomona esiintyvä, muutaman liivimiehen päällikkö Hurme, joka koko ajan pelkää jonkun omasta jengistä pyrkivän syrjäyttämään hänet – eikä suinkaan aivan syyttä.
Hurme on itse päässyt valtaan samoin keinoin ja homma alkaa paljastua ruumiiden alkaessa pulpahdella pintaan Vanajavedestä. Ei siis mikään ihme, että pomonkin pää alkaa pimetä pillereitä napsiessa.
Hurmeen alaiset ovat vielä vähemmän hengen jättiläisiä luin päällikkönsä. Bagge kuvaakin makoisasti kuinka Hämeen hörhöt telovat toisiaan rikollisilla keikoilla rientäessään. Rosvot ovat toiselleen paljon poliisia vaarallisempia.
Kummisedän hautajaiset on Baggelta jo seitsemäs kirja, jossa hän kuvaa Hämeenlinnan seudun alamaailmaa. Päähenkilöinä tässä kirjassa jatkavat konna ja koukku eli entinen pikkurikollinen Allu ja rikospoliisi Leila.
Lisävauhtia tarinaan antavat myös Hämeenlinnan juopoin yksityisetsivä ja paikallisen poliisin saama uusin naispuolinen päällikkö, jolla on tarjolla todellinen yllätys. Kovinkaan paljon ei lopulta hämmästytä sekään, että vainaja puuttuu vielä peliin hautajaistensa jälkeen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti