Julkaistu Kansan Uutisissa 2.10.2009.
Ennen ruotsalaisen jännitysviihteen maailmanlaajuista läpimurtoa kotimaan kukkona hääri Jan Guillou. Hänen kymmenosainen Hamilton-sarjansa (1986–1995) murskasi painoennätykset, mutta Suomessa kirjat eivät käyneet kaupaksi. Niistä suomennettiin vain neljä. Suomalaisiin ei luonnollisesti uponnut, että joku ruotsalainen voisi olla Yhdysvalloissa erikoiskoulutuksen saanut huippuagentti, joka hoitelee maailman kriisejä viileän tehokkaasti.
Niinpä suomalaisen lukijan on joissain kohdin vaikea pysyä kärryillä, kun entinen vara-amiraali Carl Hamilton palaa kotiin romaanissa Tyttäresi tähden. Ruotsin sotilastiedustelun huippuagentti on sitten viime suomennoksen Ei kenenkään maa (1992) päätynyt kirjasarjassa turvallisuuspoliisin päälliköksi, tullut hulluksi, murhannut Säpon ilmiantajia, saanut elinkautisen vankeusrangaistuksen, mutta paennut vankilasta ja kadonnut ulkomaille.
Paluun Hamilton teki jo 2006 ilmestyneessä ja myös suomennetussa romaanissa Madame Terror. Siinä erakoitunut Hamilton houkuteltiin johtamaan palestiinalaistaistelijoiden iskua sukellusveneellä Israeliin. Guilloun vaatimattomaan tyyliin operaatiossa tuhottiin Israelin laivasto ja vapautettiin Gaza.
Uusi Hamilton on todellinen herkkupala. Sankarimme lisäksi Jan Guillou on punonut juonen, jossa ovat mukana kaikki hänen viime aikojen hahmonsa toimittaja Erik Pontista Tanguyn pariskuntaan ja poliisi Anna Holtiin.
Guilloun edellinen kirja Uinuva uhka oli parhaita analyysejä siitä, mitä terrorismihysteria saa aikaan demokraattisessa valtiossa. Tyttäresi tähden -romaani jatkaa samaa tarinaa, mutta kepeämmin. Nyt Guillou väittää, että maailman suurin terrorismin tukija ovat Saudi-Arabian tuhannet rappeutuneet prinssit, jotka näin noudattavat kieroutunutta uskonnollista vakaumustaan.
Kirjan juonen voi tässä tiiviisti kertoa, koska se kerrotaan takakannessakin: Tanguyn perheen viisivuotias tytär kaapataan Tukholmassa ja Hamilton yhdessä Ranskan muukalaislegioonan entisen everstin Pierre Tanguyn kanssa hakee hänet kotiin loisteliaalla operaatiolla.
Ei se, mitä kerrotaan, vaan miten se kerrotaan, siinä Jan Guilloun taito myös. Tarina soljuu eteenpäin vaivattoman tuntuisesti ja kerronnassa on herkuttelun makua. Guilloun lukeminen on jotain enemmän. Se on suuri nautinto.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti