Julkaistu Kansan Uutisissa 21.12.2007.
Mitä Väinö Linna todella ajatteli sodasta, Tuntemattomasta sotilaasta ja isänmaallisuudesta? Selkeitä mielipiteitä hän kirjoitti lähes neljäkymmentä vuotta esseisiinsä, jotka ilmestyivät syksyllä 2007 uutena painoksena. Tuntemattoman sotilaan ja Pohjantähti-sarjan ohella Linnan esseitä pidetään hänen kolmantena pääteoksenaan.
Linnan ensimmäinen Tuntematonta sotilasta esittelevä ja selittävä kirjoitus ilmestyi kuuman kirjasodan keskellä vuonna 1955. Siinä hän osoitti, ettei sotaromaaninsa ole historiankirjoitusta, vaan nimenomaan romaani.
Linna totesi pitäneensä vaatimuksenaan sitä, että rintamamieskin voisi lukea hänen romaaninsa, sillä suurin osa sotakirjallisuudestamme on senlaatuista, etteivät ainakaan rivimiehet sitä lue. Siitä yksinkertaisesta syystä, etteivät he näe siellä vaivaansa, hätäänsä, pelkoaan, rohkeuttaan, ja ennen kaikkea suoritustensa painoa.
Sotamies ei innostu sodasta
Väinö Linna esitteli laajasti romaaninsa päähenkilöitä ja palasi lopuksi sodan rivimiehiin:
Mitä sotamiehiin tulee, he eivät todellakaan näytä olevan innostuneita sotaan. Mutta minä en laske tätä heidän viakseen vaan ansiokseen. Lienee tarpeetonta selittää, miksi sotamies ei pidä sodasta. Mutta näyttää tarpeelliselta selittää, miksi suomalainen sotilas siitä huolimatta sotansa kävi. Hän kävi sen siitä syystä, että katsoi välttämättömäksi puolustaa maataan, mutta hän tuomitsi kaiken sen, mikä ei silminnähtävästi palvellut tätä tarkoitusta.
Yksi sotilaiden purnauksen tausta oli Linnan mukaan sodan epävarma ja epäselvä päämäärä.
Tavallisella rivimiehellä oli hyvin vähän tajua Itä-Karjalan kysymyksestä. Missään tapauksessa se ei tuntunut hänestä tarpeeksi arvokkaalta vaihtoesineeltä elämää vastaan.
Tuntematon sotilas on sotilaan kuva
Seuraavana vuonna esseessään Sotaromaanin kirjoittamisesta Linna totesi, ettei hänellä työtä aloittaessaan ollut teesiä eikä aatetta, minulla oli vain tämä ihminen, suomalainen mies ja sotilas, ja hänet minä päätin kuvata. – – Tuntematon sotilas ei ole ohjelmakirjoitus, se on kuva, sodan kuva ja ennen muuta sotilaan kuva.
Paljon myöhemmin, vuonna 1969 kirjoituksessa Miten kirjani ovat syntyneet Linna pohti Tuntemattoman suuren suosion syitä:
Sanoisin että sen mukana tavallinen suomalainen mies puhui ensi kerran julkisuudessa omaa kieltään, omin äänenpainoin ja oman minänsä oikeudella. Siihen saakka kirjailijat olivat puhuneet kansan puolesta, mutta minä yritin parhaani mukaan puhua niin kuin kansa itse.
Kurin pilkkaaminen koettiin uhkaksi
Väinö Linna myös pohti viidentoista vuoden takaista yhteiskunnallista tilannetta, jossa romaani oli saanut niin suuren myrskyn aikaan. Miksi kysymys sotilaskurista kiihdytti niin paljon 1950-luvun puolivälissä?
Linna muistutti, ettei sotilaskuri ole itsenäinen elementti, vaan osa koko yhteiskunnan kuria ja sidonnaisuuksia.
Jo yksin sotamiesten kieli ilmaisee sen, sillä eivät heitä upseerit käskeneet vaan nimenomaan herrat. – – Sotamiesten teeman monet kokivat siten uhkana myös yhteiskunnallista kuria ja arvovaltaa kohtaan.
Miten ”herrat” olisivatkaan kokeneet Tuntemattoman sotilaan, jos siinä olisi julkaistu Väinö Linnan kaikkein kovin analyysi sodan syistä. Mutta tämä alikersantti Lahtisen suuhun pantu purkaus poistettiin kirjasta ja se julkaistiin vasta Sotaromaanissa:
Kunnanpösö tarttee korkeeta viljanhintaa ja mettäherrat näitä Venäjän korpia. Isot herrat tarttee kunniaa ja niitten huorrat jalokiviä ja turkiksia. Sitä varten täällä ihmisiä tapetaan.
Isänmaa usein työväen vastustaja
Vuonna 1977 Väinö Linna kirjoitti tekstin Työväestö ja isänmaa. Siinä hän osoitti vastenmielisyytensä hurraa-isänmaallisuutta kohtaan. Linna pohti isänmaan olleen työväestön menneissä kokemuksissa liian usein sen omien yhteiskunnallisten pyrkimysten vastustaja.
Oman aikansa isänmaan todellisuuden Väinö Linna myönsi paremmaksi, mutta sitä hän piti merkittävältä osaltaan työväenliikkeen ansiona. Mutta edelleen esimerkiksi työttömälle oli hänen mukaansa vaikea mennä todistelemaan isänmaallisuuden merkitystä. Sillä minkälaisella taloustieteellä hänelle saisi todistettua, että hän on aiheuttanut teollisuuden suuret velat ja on siksi velvollinen ne myös maksamaan.
Väinö Linna totesi, että enemmän voi ihmetellä työväestön isänmaallisuuden syvyyttä kuin sen puutetta.
Kai Hirvasnoro
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti