Jake Nyman: Tähtisumua – Unohtumattomia sävelmiä menneestä maailmasta. Gummerus 2011, 328 sivua.
Julkaistu Kansan Uutisissa 16.9.2011.
Tähtisumua on sunnuntai-iltapäivien herkkuhetki Radio Suomessa. Ohjelmassa kuullaan viihteen klassikkoja ja elokuvasävelmiä, sitä kevyen musiikin vanhinta kerrostumaa ajalta ennen rock´n´rollia.
Ohjelmaa alusta asti toimittanut populaarimusiikin kävelevä tietosanakirja Jake Nyman kertoo nyt ikivihreiden tarinoita myös uusimmassa kirjassaan Tähtisumua. Siinä kiidetään vuosikymmenien halki lähtien liikkeelle vuonna 1927 ensi-iltansa saaneesta ensimmäisestä äänielokuvasta The Jazz Singer.
Vuodesta 1972 Ylessä työskennellyt Jake Nyman on ollut leimallisesti rock-toimittaja. Hyppäystä iskelmän maailmaan hän kuvaakin siirtymiseksi vihollisen leiriin. Rock-piireissä iskelmä on perinteisesti ollut halveksituinta musiikkia. Maineikasta Onnenpäivä-ohjelmaa tehdessään hän kuitenkin tutustui myös swingiin, chansoniin ja iskelmäklassikoihin. Kokenut musiikkimies koki aivan uusia löytämisen riemuja.
Melodiat tosin olivat hänellekin tuttuja jo 1960-luvulta, sillä rautalankabändit levyttivät paljon sovituksiaan evergreeneistä.
Keräilijä tietää enemmän kuin Google
Radio-ohjelmiaan Nyman kuljettaa nautittavasti. Edellisestä kappaleesta löytyy yllättävä yhteys seuraavaan. Tämän mahdollistaa pitkän linjan keräilyharrastus.
– Olen kerännyt kirjoja pienestä pitäen. Niistä löytää tarinoita, joita ei varmasti ole internetissä – ainakaan vielä. Mielenkiintoista kyllä Suomessakin julkaistiin 1950-luvulla aika paljon jazziin ja elokuvaan liittyviä kirjoja, joita ei enää löydä edes divareista. Minulla ne suurin piirtein on ja niistä oli paljon hyötyä tätä kirjaa kirjoittaessa, Nyman kertoo.
Swing-propagandaa natsi-Saksassa
Niin höyhenen kevyttä kuin viihdemusiikki usein onkin, on silläkin yhteiskunnalliset ulottuvuutensa. Esimerkiksi toisen maailmansodan aikana viihdemusiikki kelpasi propagandaksi rintaman molemmilla puolilla.
Natsi-Saksassa swingjazz kiellettiin vuonna 1938, mutta sen suosiolle ei voinut mitään. Glenn Millerin orkesterin musiikkia lähetettiin Englannista Saksaan radiolähetyksinä.
– Siitä tuli niin suosittua, että propagandaministeri Göbbels määräsi perustamaan saksalaisen swing-orkesterin, jonka tehtävä oli soittaa kopioita Millerin hiteistä. Lauluosuuksiin piti kuitenkin lisätä yksi säkeistö propagandatekstiä, esimerkiksi Winston Churchill, sinä vanha punanenäjuoppo, älä kuvittelekaan, että maihinnousu Saksaan onnistuu.
– Churchill kuunteli kaikki nämä lähetykset. Hänen mielestään ne olivat hilpeitä.
Musiikki myös rikkoi kaikki vihollislinjat. Saksalainen Lili Marlene nousi suosioon rintaman molemmin puolin. Suomessa suositut sota-ajan iskelmät Elämää juoksuhaudoissa ja Tumma on yö taas ovat neuvostoliittolaista alkuperää.
Sata vuotta iskelmää
Vanha viihdemusiikki sävellettiin usein aluksi musikaaleihin ja revyihin. Nyt ikivihreiksi muodostuneita elokuvasävelmiä ei kirjoitettu elokuvaa varten, vaan esimerkiksi Casablancan As Time Goes By kuultiin ensi kerran Broadway-musikaalissa Everybody´s Welcome vuonna 1931.
– Kun katsotaan, milloin monet elokuvaklassikot on sävelletty, niin mennään johonkin vuoteen 1911 ja silloin Broadwaylla pyörineisiin revyisiin. Vasta vuonna 1952 sävellettiin ensimmäinen varsinainen elokuvatunnari elokuvaan Sheriffi, Nyman tietää.
Mua älä hylkää oma rakkain lähti ukrainalaissyntyisen Dmitri Tiomkinin sävelkynästä.
– Vanhat elokuvamusiikin säveltäjävelhot, niin sanotun score-musiikin tekijät, vetivät siitä aika pahasti herneen nenäänsä ja kysyivät, että nytkö pitää käydä säveltämään iskelmiä elokuviin.
– Siitä lähti ihan uusi elokuvamusiikin aalto.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti