Julkaistu Kansan Uutisissa 5.4.2012.
Markku Ropposen Kuhala-kirjat ovat olleet 2000-luvun mukavimpia suomalaisdekkareita. Ropponen on letkeän kielen käyttäjänä ylivertainen ja yksityisetsivä Otto Kuhala sopivasti huvittavan keski-ikäisen miehen ja tarkan salapoliisin sekoitus.
Vuonna 2002 alkanutta sarjaa on ilmestynyt kirja vuodessa. Nyt toiselle kymmenelle ehdittyään väistämätön on tapahtunut. Maaliskuussa ilmestynyt Kuhala ja yöjuna on väsähtänyt ja entisiä kuvioita toistava dekkari.
Kuhala-kirjoissa jännitys ja rikoksen selvittäminen ovat kulkeneet käsi kädessä keski-ikäisen miehen hieman koomisen elämänmuodon kuvauksen kanssa. Kuntoilu ja Haddington House -viski sekä koirat Jeri ja Hippu. Niistä on irronnut monta hupaisaa hetkeä.
Jotain vuonna 1955 syntyneen kirjoittajan fantasiaa voi olla mukana Kuhalan lukuisissa naisystävissä. Osa suhteista on päättynyt hyvinkin dramaattisesti, mutta ihania naisia on riittänyt. Uusimmassa kirjassa Kuhala on peräti kahden ihanan naisen loukussa.
Kuhala ja yöjuna -dekkarissa selvitellään murhaa, kuinkas muuten. Kuhalan yöjunassa kohtaama vaunuemäntä murhataan radanpenkalle ja kohta murhan mahdollisia todistajia kävelee joka suunnalta juuri hänen kohdalleen. Eikä yksityisetsivämme selviä itsekään ilman putkareissua tästä jutusta.
Liian monta onnekasta sattumaa vesittää romaanin dekkaripuolta. Miehenä olemisen kipuiluun uutena vaivana tuleva eturauhasongelma taas ei riitä tuomaan tuoreutta sen tragikoomiseen osuuteen.
Kannattaisiko Ropposen pitää pieni paussi tai kenties pistää Kuhala kokonaan päiviltä?
Tämä oli ensimmäinen lukemani Kuhala-dekkari, joten vertailukohtaa aiempiin kirjoihin ei ollut enkä siten osaa sanoa väsymiseen tai vanhojen juttujen toistamiseen. Mutta niinhän se on esim. Mauri Sariolan Susikoski-dekkareidenkin kanssa, että kun olet lukenut 2-3 kirjaa, samat asiat alkavat toistua muissakin kirjoissa.
VastaaPoistaSen verran palautetta tähän Yöjuna-teokseen, että Kolarin yöjuna ei kierrä Jyväskylän kautta, kuten kirjan loppupuolella annettiin ymmärtää.