Julkaistu Kansan Uutisissa 12.12.2008.
Vuosi sitten debytoineen Mikko Karpin Unkarilainen taulu alkaa kutkuttavasti. Lukija tietää, että romaani tapahtuu nykyajan Suomessa, mutta se alkaa Unkarista vuonna 1614. Synkkään linnaan on muurin taakse vangittu hirmutekoihin syyllistynyt kreivitär. Kun Karpilta ei toden totta mielikuvitusta puutu, niin alkamassa on varmasti huimaava arvoitusjännäri.
Heinäkuisessa Porissa palataan äkkiä maanpinnalle. Keskusrikospoliisin alakulttuureihin ja uskomuksiin erikoistuneet tutkijat Ylipää, Eskola ja Hannukainen saavat selviteltäväkseen rituaalimurhan ja outoja katoamisia.
Mutta aitoa jännitettä synkän menneisyyden ja ahdistavan nykyajan välille ei kirjassa synny millään. Tarinan unet ja yliluonnolliset ilmiöt ovat huutavassa ristiriidassa poliisimiesten toiminnan perinpohjaisen selostamisen kanssa.
Mikko Karppi on itse poliisi ja osaa kirjoittaa aidolta tuntuvaa poliisipuhetta. Mutta paljo puhe synnyttää romaaniin vain sivukaupalla tyhjäkäyntiä.
Tv-sarja Salaisten kansioiden (X-files) jäljillä tässä liikutaan. Mutta kolme Mulderia ja ei yhtään epäilijä-Scullya on asetelmanakin vähän liikaa.
Ensimmäisessä romaanissaan Väinämöisen vyö kauhua, fantasiaa ja poliisiromaania yhdistellyt Mikko Karppi herätti lupauksia jostain aivan uudesta avauksesta suomalaisessa rikoskirjallisuudessa. Toinen romaani ei lunasta odotuksia, mutta tuskin tämä jää Karpin viimeiseksi sanaksi alalla. Parin viime vuoden tulokkaista hän on edelleen mielenkiintoisin tuttavuus.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti