torstai 28. marraskuuta 2019

Vakoojat puurtavat työssään


Jukka Parkkari: Kontrolli parempi. Arktinen Banaani 2013. 286 sivua.
Julkaistu Kansan Uutisissa 13.12.2013.

Jännityskirjailijoiden mielikuvituksettomuudesta tai asiantuntemuksen puutteesta kertoo, ettei Helsingin asemaa kylmän sodan vakoilukeskuksena ole osattu hyödyntää. Viikkolehden entinen päätoimittaja Jukka Parkkari on täyttänyt aukkoa nyt jo kolmanteen osaan ehtineellä kirjasarjallaan, mutta sekin sijoittuu kylmän sodan jälkeen 1990-luvulle.

Kontrolli parempi -romaanissa valuutta on vielä markka ja presidentti Ahtisaari. Kansainvälisestä terrorismista ei tiedetä mitään, vaan Yhdysvaltojen CIA ja Venäjän sotilastiedustelu GRU keskittyvät toistensa kampittamiseen. Suomen pääesikunnan tutkintaosasto toimii erotuomarina, että vakoilu pysyy sallituissa rajoissa.

Nyt CIA:n uuden johtajan George J. Tenetin antama tehtävä on saada oma mies Venäjän presidentin Boris Jeltsinin lähipiiriin ja tehdä värväys juuri Helsingissä.

Parkkarin kirjojen tavaramerkki on tiedustelutoiminnan uskottava ja asiantunteva kuvaus. Hänellä on erinomaiset lähteet. Lukija voi vain arvailla, miten lähellä esimerkiksi CIA:n toimintaa Helsingissä johtava Mukava Bill on oikeaa vastinettaan todellisuudessa. Tai ovatko agentit värvänneet toisiaan juuri niin kuin romaanissa kuvataan.

Vakoilu on Parkkarin kuvaamana ulkoisesti epädramaattista toimintaa. Kontakteja pitää syöttää ja juottaa. Vastineeksi saatavat tiedot voivat olla hataria ja tiedustelumies joutuukin värittämään raporttiaan kuin paraskin sensaatiolehden toimittaja.

Vakoilu on myös psyykelle kovaa työtä. Ei riitä, että vastapuolella ovat toisten valtojen vakoojat, sillä kehenkään ei voi luottaa omallakaan puolella. Tästä juontuvat myös Kontrolli parempi - romaanin varsinaiset juonelliset koukut, jotka aukeavat vasta lopussa.

Ihmisluonnon Parkkari hallitsee huonommin kuin vakoilu- ja asetekniikan. Tämä heikensi jo edellistä romaania Vastarannan vakoilija ja sama ongelma on uutuudessakin: ihmiset valmistautuvat äärimmillään pettämään työtoverinsa ja maansa, mutta tästä johtuva paine ei välity lukijalle, vaikka kaksoiselämää olisi vietetty jo vuosia. Eräskin romaanin keskeinen henkilö tekee loikkauspäätöksen kuin päättäisi tilata pizzaa.

Jukka Parkkari kutoo kuitenkin verkkoaan sujuvasti ja lukijan kuin kulissien taakse päästäen. Jännitystä voi luoda ilman pyssyleikkejä ja loppuratkaisut yllättävät aidosti niin kuin pitääkin. Kontrolli parempi on mainiota viihdettä niin kuin Parkkarin edellisetkin kirjat.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti