Julkaistu Kansan Uutisissa 28.10.2011.
Enkelten verta tapahtuu muutama vuosi tästä eteenpäin. Amerikkalaiset nälkäpakolaiset vyöryvät Meksikoon etsimään mitä tahansa työtä. Kiinassa hedelmäpuita pölytetään kömpelösti käsipelillä. Holtiton tuholaismyrkkyjen käyttö on tehtävänsä tehnyt. Enää mehiläinen ei lennä eikä pölytä. Sadot ovat romahtaneet.
Sinisalon romaanissa mehiläiskatoa todistaa omalla tontillaan hautausurakoitsija Orvo, mehiläisharrastaja. Hänen poikansa Eero on puolestaan valinnut tien, jota kutsutaan ekoterrorismiksi. Hän kuolee heti romaanin alussa. Eeron perustelut kulkevat läpi romaanin tämän blogiteksteinä.
Yllä olevalla tavalla yksinkertaistettu juoni ei tee oikeutta romaanille. Sinisalo on siihen koonnut kaiken maailman mytologiat mehiläisistä ja jalostaa niistä romaanin toisen, fantasiaan kurottavan tason. Muinaisissa taruissa mehiläiset symboloivat jälleensyntymistä. Ne myös kulkevat eri maailmojen välillä. Voisiko mehiläisten tällä tavalla luomista ”aukoista” kulkea muutakin?
Johanna Sinisalo on ottanut tietyn riskin sisällyttämällä romaaniin pitkiä lainauksia Eeron ”blogista” ja sen ”kommenteista”, jotka jäljittelevät tarkkaan kaikkien nettikeskustelujen aggressiivista ja toisia kirjoittajia halveksuvaa tyylilajia.
Jaksaako eläinoikeusliikkeen saarnaa lukea romaanista? Ei oikein. Romaanin rakenne puolustaa paikkaansa tässä voisi sanoa fiktion, faktan ja fantasian yhdistävässä romaanissa, mutta Eeron blogi saa yksinkertaisesti liikaa tilaa ja vie romaanista jännitteen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti