Julkaistu Kansan Uutisissa 16.5.2008.
Viehättävä.
Voiko dekkaria luonnehtia sanalla viehättävä?
Toisaalta mikä muukaan yksi sana kuvaisi paremmin Qiu Xiaolongin kirjoja ylikomisario Chen Caon tutkimuksista?
Ehkä myös lempeä. Shanghaihin sijoittuvat romaanit ovat lempeimpiä rikoskirjoja, mitä koskaan on kirjoitettu. Ei ulkoista väkivaltaa, ei kovaksi keitettyä puhetta eikä takaa-ajoja. Vaan hillittyä dialogia, jossa asiat esitetään ikään kuin vihjeiden kautta. Ja ylikomisario, jonka mieleen putkahtaa tuon tuosta jokin muinainen runo.
Ja nyt puhutaan Qiu Xiaolongin neljännestä romaanista Kahden kaupungin tarina, joka mitä ilmeisimmin on miehen välityö. Puoleksi Yhdysvaltoihin sijoittuvana se ei saavuta samaa kiehtovuuden astetta kuin kolme ensimmäistä suomennosta. Ja ennakkotietojen mukaan Xiaolongin uusin, viime vuonna alkukielellä ilmestynyt kirja Red Mandarin Dress on sitten taas todellinen huippu.
Shanghaissa vuonna 1953 syntynyt Qiu Xiaolong asuu ja julkaisee kirjansa Yhdysvalloissa. Hän opiskeli siellä vuodesta 1988 eikä palannut kotimaahansa Tiananmenin vuoden 1989 verilöylyn jälkeen. Hän oli runoilijana ja kääntäjänä Kiinan kirjailijaliiton jäsen.
Muutoksen kuvaaja rikostarinan kautta
Rikoskirjailijana Xiaolong aloitti vuonna 2000, jolloin ilmestyi Punaisen sankarittaren kuolema.
On kylläkin makuasia, onko Qiu Xiaolong mikään rikoskirjailija ja ovatko hänen romaaninsa ollenkaan dekkareita. Päähenkilö on poliisi ja tapahtumat lähtevät liikkeelle rikoksesta. Mutta oikeammin Xiaolong on Kiinan suuren yhteiskunnallisen muutoksen kuvaaja ja tulkki. Hänen romaanisarjansa alkaa 1990-luvun alussa, jolloin Deng Xiaopingin talousuudistukset mullistavat maan. Järjestelmä on nimellisesti sosialistinen, mutta kapitalismi tunkeutuu vähitellen kaikkialle. Poliittinen valta on puolueella, mutta taloudellinen yhä enemmän yksityisellä bisneseliitillä. Ollaan siirrytty sosialismiin kiinalaisin erityispiirtein.
Qiu Xiaolong on itsekin todennut, ettei hän aikoinaan ryhtynyt kirjoittamaan nimenomaan dekkaria, vaan kuvausta lännessä huonosti tunnetuista Kiinan muutoksen alkuvaiheista. Siitä vain tuli mysteeri. 1990-luvun alkuun hän sijoitti Punaisen sankarittaren kuoleman, koska silloin vanhat arvot oli kyseenalaistettu, mutta uusiakaan ei ollut vielä syntynyt. Eikä Qiun mielestä ole vieläkään muuta kuin ahneus materialle.
Puolueen etu ohittamaton
Ylikomisario Chen Cao on kirjallisuutta opiskellut nouseva puoluekaaderi. Hänen johtamansa erityisryhmä saa hoidettavakseen poliittisesti arkaluontoiset jutut. Punaisen sankarittaren kuolemassa kyse oli kansallisen mallityöläisen murhasta. Puolueelle elämänsä omistanut nuori nainen olikin viettänyt täydellistä kaksoiselämää.
Kahden kaupungin tarinassa Chen Caon juttu on laaja korruptioskandaali, jonka jäljet johtavat puolueen johtoon saakka. Juuri kun vyyhtiin alkaa tulla selvyyttä, Chen Cao komennetaan Yhdysvaltoihin johtamaan kirjailijavaltuuskuntaa.
Yhteistä Chen Caon kaikille tutkimuksille on, että rikoksia voi selvittää, mutta jos selvityksen tulokset uhkaavat puolueen etua, niin asia mutkistuu. Ja puolueen edullahan voidaan yksipuoluemaassa perustella mitä tahansa.
Qiu Xiaolong kuvaa loistavasti nyky-Kiinan kaksia kasvoja, kapitalismin ja sosialismin rinnakkaineloa samassa maassa. Samalla tavalla kaksikasvoinen on hänen Chen Caonsakin. Ammattilaisuus poliisina ja lojaalius puoluetta kohtaan käyvät hänessä jatkuvaa kamppailua.
Xiaolong on kertonut, ettei ylikomisario Chen ole hänen lempihahmonsa kirjasarjassa. Sarjan etenemisen myötä Chen Cao menettää idealismiaan eikä Qiu Xiaolong pidä siitä. Hänen oma lempihahmonsa on Chenin apulaisen, konstaapeli Yun aina yhtä tarmokas vaimo Peiqin. Mutta myöhemmissä kirjoissa myös Peiqin saa uusia sävyjä. Hänkään ei ole immuuni kaikkialle levittäytyvälle materialismille.
Kiinassa julki sensuroituna
Yllättävää kyllä Qiu Xiaolongin kirjat julkaistaan nykyisin myös Kiinassa, tosin vahvasti editoituina. Kaikki viittaukset todelliseen Shanghaihin on muutettu ja poliittisesti arkaluontoisia kohtia poistettu.
Kulttuurivallankumouksen muistot ovat läsnä kaikissa Qiu Xiaolongin kirjoissa. Hänen perheensä kuului sen uhreihin. Vuonna 1966 punakaarti ratsasi hänenkin kotinsa. Perhettä pidettiin vastavallankumouksellisena ja kapitalistisen tien kulkijoina. Koska Qiun isä oli ”kapitalisti”, hän joutui tunnustamaan tämän kirjallisesti. Mutta isä oli juuri silloin ollut silmäleikkauksessa ja Qiu Xiaolong joutui kirjoittamaan tunnustuksen hänen puolestaan.
Tätä, kirjoittamista jonkun toisen äänellä, Qiu pitää kirjallisen elämänsä alkuna.
Qiu Xiaolongin kirjat eivät ole sattumalta kuin Kiinaan sijoittuneita komisario Beckin tutkimuksia. Tämä ruotsalaisten Maj Sjöwallin ja Per Wahlöön kymmenessä romaanissa esiintynyt poliisi on ollut Qiunkin suuri innoittaja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti