tiistai 19. marraskuuta 2019

Yhteiskunnan ulkopuolella

Jens Lapidus: Siisti kosto, Stockholm noir 2. Suomentanut Anu Koivunen. Like 2009. 483 sivua.
Julkaistu Kansan Uutisissa 2.10.2009.

Vuosi sitten suomennettu Rahalla saa uudisti kunnolla ruotsalaista dekkaria. Tukholman uusrikkaiden, alamaailman ja heitä yhdistävän kokaiinin ympärillä liikkuva tarina oli rikosromaani ilman poliisia.

Jens Lapiduksen kolmiosaiseksi kaavaileman sarjan jatko on täyttä dynamiittia. Tarinan keskiössä on jälleen kolme lain varjoisalla puolella askeltavaa henkilöä, vaikka tällä kertaa yksi heistä on poliisi.

Thomas on väkivaltaan taipuvainen poliisi, jolle kellarista löytyvä ruumis muodostuu pakkomielteeksi. Niklas on Irakista Tukholmaan palannut palkkasotilas, joka näkee ympärillään vain saastaa ja naisiin kohdistuvaa väkivaltaa. Jugoslaavigangstereiden nöyryyttämä Mahmud hakee kostoa. Vähitellen kuin hiipien Lapidus pistää heidän tiensä risteämään.

Siisti kosto on romaani Tukholman siitä laidasta, johon tavalliset ihmiset törmäävät vain, jos käy huono tuuri. Asutaan kaupungin laitamilla, mutta siellä käydään vain nukkumassa. Todellinen elämä on punttisaleilla ja Stureplanin nuorten rikkaiden yökerhoissa.

Kaikkein vahvimmilla Jens Lapidus on kuvatessaan vähintään puolirikollisia maahanmuuttajia ja heidän alakulttuuriaan. He kutsuvat itseään ylpeillen mutakuonoiksi ja halveksivat lähiötaloissaan tylsää elämää viettäviä sveduja. Heillä on vahva tunne toiseudesta ja pyrkimys vastata kohtaamaansa halveksuntaan kieltäytymällä ruotsalaisen yhteiskunnan pelisäännöistä.

Toiseen kuppiin pannaan perussvedujen yhdeksästä viiteen -elämä, kohtuusiisti auto ja kovalla työllä ehkä omakotitalo jossain. Toiseen kuppiin pannaan jännitys, vapaus, muijat, fyge. Ja kicksit. Kicksit siitä kun saa elää, Babak nostattaa henkeä ennen ryöstöä.

Rikollisuus on tapa näyttää yhteiskunnalle keskisormea.

Siisti kosto ei yllä ihan edeltäjänsä tasolle. Olof Palmen murhaan liittyvä kytkentä ei oikein istu tarinan tyyliin ja kokonaisuuskin puuduttaa hetken ennen loppunousua. Kirjasta olisi voinut karsia 50 sivua samojen tilanteiden ja ajatusten toistoa.

Anu Koivusen ilmeikäs suomennos tavoittaa komeasti katujen kielen.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti