Jens Lapidus: Luksuselämää. Suomentanut Jaana Nikula. Like 2011, 480 sivua.
Julkaistu Kansan Uutisissa 16.9.2011.
Viimeksi kuluneiden kahdenkymmenen vuoden aikana pohjoismainen – no, pääasiassa ruotsalainen – rikoskirjallisuus on tuottanut suuren joukon romaaneja, joita yhtään liioittelematta voi pitää koko lajityypin historian parhaimmistona.
Kun tässä seurassa nousee vielä päätä pitemmäksi, on kyseessä Tapaus.
Jens Lapiduksen Tukholma-trilogia kulkee omia yhteiskunnallisen ruumiinavauksen polkujaan tyylikkääseen loppuun saakka. Lapidus tarjoaa näkemyksellisen kuvan uusrikkaiden ja alamaailman yhteen kietoutuvista lonkeroista. Samalla hän päättää Rahalla saa -romaanista alkaneen tarinan siistiin nippuun sarjan päätösosassa Luksuselämää.
Romaanin nimi on vähintäänkin ironinen. Luksuselämä on kaikkea muuta kuin luksusta. Sen tavoittelu on vienyt ensimmäisen romaanin päähenkilön JW:n vankilaan. Pintaravintoloiden käyttäytymiskoodiin kuuluu, ettei ikinä saa katsoa ketään silmiin, koska toisesta välittäminen on heikkouden merkki. Ja jos joku sen luksuselämän saavuttaakin, hintana ovat iäksi menetetyt yöunet.
Vanhana lakimiehenä Lapidus myös kuvaa tarkasti, millaista on tämän päivän tuottoisin rikollisuus. Normaalin liike-elämän liepeillä liikkuvat ne suurimmat tuotot. Tavallisten konnien yritys suorittaa näyttävä rahankuljetusryöstö taas menee räpellykseksi.
Jens Lapidus onnistui trilogiallaan luomaan oman genren pohjoismaiseen dekkariin. Ei huolestuneita keski-ikäisiä komisarioita, vaan kirjojen sivuilla kaikuu aito katujen ääni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti