torstai 28. marraskuuta 2019

Ruoste ei tartu Neil Youngiin


Neil Young: Muistelmat. Suomentaneet Juha Arola ja Juha Ahokas. Like, 456 sivua.
Julkaistu Kansan Uutisissa 2.11.2012.

Neil Young kertoo juuri ilmestyneissä Muistelmissaan lopettaneensa pilven polton ja viinan juomisen. Hän on nyt raittiimpi kuin koskaan 18 täytettyään. Pystyykö tässä tekemään biisejä selvin päin, pohtii Young, joka täyttää kymmenen päivän kuluttua 67 vuotta.

Vastaus saatiin viime viikolla. Pystyy ja vieläpä hemmetin hyviä biisejä. Psychedelic Pill -tuplalla Young pistää parastaan tärkeimmän bändinsä Crazy Horsen kanssa vuosikymmeniin. Meno on rouheaa ja todella pitkissä biiseissä ideaa.

Pearl Jamin kanssa 1995 äänitetyllä levyllä Mirror Ball silloin viisikymppinen Young lauloi tekevänsä eri asioita kuin muut ikäisensä. Pitää edelleen paikkansa. Mies vanhenee ja säätää soundiaan aina vain rupisemmaksi. Toista, pehmeämpää akustista puoltaan hän esitteli viimeksi 20 vuotta sitten Harvest Moonilla.

Myös nopeasti suomeksi julkaistut Muistelmat ovat Neil Youngin tapaan yllätykselliset ja kaikkia perinteisiä kaavoja karttavat. Young risteilee ajassa tästä hetkestä menneeseen aina sitä mukaa, mitä mieleen juolahtaa.

Neil Young on monesti saattanut faninsa epätoivoon tekemällä juuri sellaisen levyn, jota on vähiten osattu odottaa. 1980-luvulla levy-yhtiö haastoi hänet oikeuteenkin epäkaupallisista levyistä. Viimeksi fanit joutuivat ihmettelemään keväällä Crazy Horsen odotettua paluulevyä, joka piti sisällään rupisia ja junnaavia versioita amerikkalaisista kansanlauluista.

Onneksi bändi levytti myös Psychedelic Pillin, sillä saa paljon anteeksi.

Mutta epätyypilliset käänteethän ovat elämän merkki. Neil Young on 1960-luvulla aloittaneista megarokkareista ainoa, jonka seuraavaa liikettä kukaan ei voi ennustaa. 50 vuotta täyttävät viralliset Vierivät kivet tönkkösuolautuivat pystyyn jo vuosikymmeniä sitten. Youngin ensilevytyksestä tulee ensi kesäkuussa kuluneeksi myös 50 vuotta. The Squires levytti muun muassa The Sultanin, joka on kuultavissa Archives-kokoelmalla. Youngin tapauksessa puoli vuosisataa ei tunnu missään.

Muistelmien lukijaa alituinen arvaamattomuus kyllä vähän harmittaakin. Perinteisemmät muistelmat olisivat ehkä kertoneet enemmän hänen työtavoistaan ja valinnoistaan.

Monta asiaa kuitenkin selviää. Kuningasbiisi Like a Hurricane levyllä American Stars ’N Bars on harjoitusveto, jossa Young vain näytti bändille, miten biisi menee. Young äänityttää kaiken ja pyrkii tavoittamaan levytyksissään sen hetken, kun biisi soitetaan ensi kerran.

”Biisin säveltäminen alkaa minulla tunteesta”, hän kirjoittaa. Hän kuulee jotain päässään tai sydämessään, tai vain rämpyttelee jotain kitarallaan. Pääasia, ettei ajattele mitään.

Cinnamon Girlin heviriffiä Young havainnollisti bändikavereilleen näin:

”Se kuulostaa siltä kuin egyptiläiset vierittäisivät valtavia kivenjärkäleitä tukkeja pitkin pyramidille. Se on jotain valtavaa, ja se liikkuu. Sitä ei pysäytä mikään. Ajatelkaa egyptiläisiä!”

1980-luvulla vanha hippi hätkähdytti haastattelulla, jossa hän antoi myönteisiä lausuntoja presidentti Ronald Reaganista. Nyt Young kertoo ylimielisistä ja itseään mielistelevistä toimittajista, jotka oikoivat mutkat suoraksi. Yritykset oikoa uutistoimisto ”AP:n idiootteja” eivät onnistuneet. Nyt asiat ovat paremmin, voi jakaa tietoa suoraan ihmisille.

Myönteiset kommentit Reaganista hätkähdyttivät, koska politiikkaan kantaa ottaessaan Neil Young on ollut toisella laidalla 1970-luvun Ohiosta viime vuosikymmenen Living with War -albumiin ja osallistuessaan neljä vuotta sitten kampanjointiin Barack Obaman puolesta George W. Bushin perintöä vastaan.

Uusi levy ja kirja todistavat, että kansaneläkeikäisenäkin Neil Young palaa kirkkaalla liekillä. Ja se onkin parempi kuin ruostua monen ikätoverin lailla.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti